Nuorten MM-kisat 2019 Keskimatka - Vuoden takaisen hopean puolustus

Tällä viikolla julkaisen sarjan, jossa kerron jokaisesta kisastani Tanskassa 28.7. - 3.8. järjestetyistä nuorten MM-kisoista. Jutut tulee päivittäin samassa järjestyksessä, kuin ne kisattiin. Tämä on sarjan toinen osa keskimatkalta.

Kisasivut: http://wmtboc2019.dk/

Tulokset ja väliajat: http://wmtboc2019.dk/middle-distance/official-results/

GPS-seuranta: http://sportrec.eu/ui/#1ejg3bn

Muut osat:

Sprintti (1): http://www.juha-lilja.com/blogi/2019/8/6/nuorten-mm-2019-sprintti

Pitkä matka (3): http://www.juha-lilja.com/blogi/2019/8/9/nuorten-mm-kisat-2019-pitka-matka

Yhteislähtökisa (4): http://www.juha-lilja.com/blogi/2019/8/9/nuorten-mm-kisat-2019-yhteislahtokisa

Viesti (5): http://www.juha-lilja.com/blogi/2019/8/11/nuorten-mm-kisat-2019-viesti

Tulossa yleisörastille. Kuva: SSL/Timo Mikkola

Tulossa yleisörastille. Kuva: SSL/Timo Mikkola

Keskimatka kisattiin Ebeltoftissa Tanskan itärannikolla tiistaina. Maanantaina oli metsämatkojen mallisuunnistus. Vaikka mä olin jo sunnuntaina kääntänyt ajatukset keskimatkalle saadakseni ne pois sprintistä, niin todellinen keskittyminen alkoi taas maanantai-iltana joukkuepalaverin jälkeen. Vanhasta kartasta sai hajua tulevasta maastosta ja karttapaloista näki, että urat oli vähän lisääntyneet. Uria oli maastossa paljon, ja korkeuserot pieniä. Taas tiesin, että kisa ratkaistaisiin suunnistuksella, eikä jalalla. Keskimatkalla, kuten kaikissa muissakin kisoissa, viestiä lukuunottamatta, oli oikokielto. Oli siis pysyttävä urilla tai oranssilla ajettavalla alueella. Erikoispiirteenä maastossa oli rakennettu maastopyöräreitti, jota merkittiin kartalla tavallisella kapealla katkoviivalla, jonka välissä käytettiin harmaata. Näin uran mutkitteleva muoto saatiin kuvattua paremmin. Maastopyöräreitit oli tuttuja kevään leiriltä ja mallisuunnistuksesta. Ne oli usein nopeita, mutta niin mutkikkaita ja kapeita, että kovaa vauhtia ei välttämättä pystynyt pitämään yllä ja karttaa oli vaikea lukea. Päätin sen takia pääosin vältellä niitä.

Aamupala ei totutusti tahtonut maistua. Yritin kuitenkin upottaa sitä ihan reilusti, sillä kisapaikalle olisi yli tunnin ajomatka ja aamupalan ja mun lähdön välissä tulisi olemaan tavallista pidempi aika. Kisapaikalle päästyä ei ollut kiirettä kasata pyörää kuljetuksesta ja laittaa sitä kisakuntoon. Kisapaikalla Eveliina kysyi, oliko tänään raivoa kisaan sunnuntain sprintin takia. Vastasin, että ei ollut, mutta Eveliina taisi odottaa toista vastausta. Mulle tämä oli kuitenkin jo ihan toinen kisa ja keskityin tähän sen mukaisesti. Uskoin saavani paremman tuloksen keskittymällä kisaan ilman turhia tunteita sprintistä ja voisin olla tyytyväinen keskimatkan tulokseen, jos onnistuisin. Ei onnistuminen kuitenkaan sprintin tulosta täysin voisi korvata.

Lähtökaranteeni meni kiinni jo hieman ennen kuin aloitin lämmittelyn. Lämmitellessä kroppa tuntui taas hyvältä. Kymmenen minuuttia ennen lähtöaikaa kutsuttiin esilähdössä ja sain GPS-laitteen. Kaarina lähti mun kanssa samalla minuutilla. Kun sain kartan, en tällä kertaa katsonut vielä kääntöpuolta, vaikka kartta oli kaksipuoleinen. Kartan kääntö ei olisi tässä kisassa niin ratkaiseva ja tiesin, että sen kääntämiseen ja lukemiseen olisi aikaa ainakin K-viitoituksen verran, kun ajettaisiin siitä uudestaan yleisörastin jälkeen. Aloin kartan saatuani keskittymään heti reitinvalintojen tekemiseen ensimmäisille rasteille. Ykköselle päätin mennä oikealta, toteutin suunnitelmani hyvin ja olin nopein sen kautta ajanut. Vasen valinta oli kuitenkin hieman nopeampi. Kakkonen ja kolmonen löytyi hyvin, neloselle ajaessa käännyin yhdestä risteyksestä liian aikaisin, ja jouduin palaamaan muutaman metrin. Ajoin myös rastista pari metriä ohi, sillä se oli kaatunut polun reunaan ja huomasin sen vasta aivan rastin kohdalla. Vitonen löytyi hyvin ja kutoselle toteutin ennen kisaa tekemääni suunnitelmaa ajamalla vähän kiertävää valintaa välttääkseni maastopyöräuria. Loppuvälistä käännyin kuitenkin liian aikaisin vasempaan, jonka seurauksena tuli muutama ylimääräinen mutka maastopyöräuraa. Seiskallekin mennessä käännyin yhtä uraa ennen suunnitelmaani, joten seiskalla en ollut enää kovin tyytyväinen kisan aloitukseen. Päätin lisätä tarkkuutta suunnistukseen. Kasille päätin pysytellä viivan lähellä, enkä lähtenyt kiertämään kaukaa oikealta. Valinnat meni lopulta aika tasoihin.

Ysin jälkeen oli viitoitettu pellon ylitys, jolla siirryttiin maaston pohjoisosaan. Pohjoisosassa oli paljon epävirallista maastopyöräuraa, eli sitä ei oltu varta vasten rakennettu, kuten eteläosan ura. Se oli ajamalla syntynyt sinne. Kahdeksan tiukkaa rastia pohjoisosassa onnistui loistavasti. Ajoin selkeitä valintoja ja tarvittaessa osasin myös hyödyntää pienempiä uria. Virheitä ei tullut. Seuraavaksi oli pidempi väli rastille 18, joka olisi maalialueella. Siinä tein kisan selkeästi suurimman virheen, kun en kartasta noteerannut keltaisella menevää kaikista suorinta uraa ja otin siten tiekierron oikealta. Siinä otin noin minuutin takkiin ja maalissa kirosin sitä. Sainpahan kuitenkin käännettyä kartan rauhassa tiellä ennen yleisörastia ja luettua loppulenkkiä.

Ajattelin, että yleisörastilla voisin kuulla jotain tietoa kisan kulusta, mutta kuulutus oli täysin hiljaa, eikä suomalaisilla katsojillakaan tainnut olla kisan kulusta paljoa tietoa. Tässä vaiheessa kisaa alkoi jalka jo vähän pehmetä kuumuudesta. Yritin silti pitää hyvää vauhtia yllä ja onnistuinkin siinä aika hyvin. Kiihdytyksissä ei kuitenkaan ollut enää terävyyttä. Loppulenkin suunnistus meni aika lailla virheittä. Maaliin tullessa mulla ei ollut sijoituksestani mitään hajua. En saanut maalikuulutuksesta taaskaan mitään selvää. Lopulta näin tulosliuskasta, että siinä luki 1. sija. Tiesin kuitenkin, että takaa tulisi taas ainakin kolme kovaa, jotka voisivat mennä edelle ja tiesin tehneeni virheen yleisörastille. Steinthal oli seuraava lähtijä mun jälkeen ja tulikin kohta maaliin. Voitin hänet 20 sekunnilla. Sitten pitikin odottaa vähän kauemmin muita. Lopulta Hasek oli ainoa, joka tuli mun eteen. Ensin luulin, että voitto meni 18-välin reitinvalinnassa. Asian tarkistettuani kuitenkin huomasin, että ero oli suurempi. Se oli oikeastaan helpotus, että siihen virheeseen ei mennyt yhtään sijoitusta. Saatoin olla tyytyväinen, että pystyin uusimaan viime vuoden kakkossijan keskimatkalla ja olin iloinen tuloksesta.

Palkintojenjako järjestettiin Jylland-laivalla, joka on yksi maailman suurimmista puisista sotalaivoista ja ainoa nykypäivään säilynyt höyryfregatti. Se kulki siis sekä purjeilla, että höyrykoneella. Nyt se oli kuitenkin tylsän tukevasti maanpinnalla. Siitä huolimatta horjahdin noustessani palkintokorokkeelle, joka oli nostettu laivan sillalle parin metrin korkeuteen kannelta. Luulin hetken, että pudotan takanani olleen mainosseinänkin itseni mukana sillalta alas, mutta onneksi seinä oli sen verran tukevasti kiinni, että molemmat pysyttiin pystyssä. Palkinnot saatiin jaettua ennen rankkasadetta, joka iski automatkalla majoitukseen. Päivä oli pitkä ja takaisin kämpillä oltiin kuuden aikaan. Sitten pitikin enää syödä ja kohta alkaa valmistautua seuraavan päivän pitkään matkaan.

Palkintojenjako. Juha Lilja (hopeaa), Jan Hasek (kultaa), Thomas Steinthal (pronssia). Kuva Foto Burmann/Rainer Burmann

Palkintojenjako. Juha Lilja (hopeaa), Jan Hasek (kultaa), Thomas Steinthal (pronssia). Kuva Foto Burmann/Rainer Burmann