Nuorten MM-kisat 2019 Sprintti - Tuloslistan kärjestä pohjalle

Tällä viikolla julkaisen sarjan, jossa kerron jokaisesta kisastani Tanskassa 28.7. - 3.8. järjestetyistä nuorten MM-kisoista. Jutut tulee päivittäin samassa järjestyksessä, kuin ne kisattiin. Tämä on sarjan ensimmäinen osa sprintistä.

Kisasivut: http://wmtboc2019.dk/

Tulokset ja väliajat: http://wmtboc2019.dk/sprint/official-results/

GPS-seuranta: http://sportrec.eu/ui/#1ejg2uj

Muut osat:

Keskimatka (2): http://www.juha-lilja.com/blogi/2019/8/8/nuorten-mm-kisat-2019-keskimatka

Pitkä matka (3): http://www.juha-lilja.com/blogi/2019/8/9/nuorten-mm-kisat-2019-pitka-matka

Yhteislähtökisa (4): http://www.juha-lilja.com/blogi/2019/8/9/nuorten-mm-kisat-2019-yhteislahtokisa

Sprintin loppuradalta. Kuva: Jean-Charles Lalv

Sprintin loppuradalta. Kuva: Jean-Charles Lalv

Kisat alkoivat sunnuntaina 28.7. sprintillä aivan Viborgin keskustassa. Lauantaina ajettiin sprintin mallisuunnistus, joka viikon kisoista poiketen, oli surkea. Rasteja oli keltaisella alueella, vaikka oikominen oli kielletty, kartalla keltainen olikin välillä tiheä puska ja rakennukset oli mustia ja niitä ei tahtonut erottaa mustista teistä. Mallisuunnistuksesta ei siis paljon hyötyä ollut ja lähinnä se piti unohtaa ennen kisaa. Varsinainen sprintti oli onneksi hyvin järjestetty.

Mun valmistautuminen alkoi kunnolla joukkueen iltapalaverin jälkeen, jossa käytiin läpi aikatauluja ja tärkeimpiä asioita kisasta sekä muita huomioita, mitä ratamestari ja järjestäjät joukkueenjohtajille oli kertonut. Olin hieman valmistautumista tehnyt jo kotona, mutta en erityisen paljoa. Taktiikan kisaan olin kuitenkin jo päättänyt. Tiesin, että kisa ratkaistaisiin suunnistamalla, eikä jalalla. Lähtisin terävästi K-pisteelle, jonka jälkeen rauhottaisin vauhdin, suunnistaisin tarkasti noin kaksi rastia, riippuen välien pituudesta ja sitten lähtisin iskemään kunnolla myös fyysisesti. Alueesta ei ollut tehty suunnistuskarttaa ennestään, joten piti tyytyä muihin karttoihin keskustasta. Alueelle pääsi Street VIewin avulla ja illalla katselin etenkin Jussin linkittämiä viistoja ilmakuvia keskustasta (https://skraafoto.kortforsyningen.dk/oblivisionjsoff/index.aspx?project=denmark&lon=9.40556036&lat=56.44849663). Ilmakuvista katsoin mm. oletetun maalin ympäristöä ja mahdollisia tulosuuntia sinne. Lisäksi katsoin tarkemmin muutamia kohtia, jotka olivat jollain tavalla poikkeavia peruskaavasta. Nukkumaanmenon jälkeenkin tarkistin vielä ainakin pariin kertaan puhelimesta mieleen tulevia asioita, jotka saattaisivat auttaa seuraavana päivänä. Uni ei tullut helposti, sillä kisa pyöri mielessä. Se ei kuitenkaan mua haitannut, sillä olen huomannut, että edellisen yön unet vaikuttavat seuraavan päivän suoritukseen yllättävän vähän. Enemmänkin olin tyytyväinen, että keskittyminen oli ainakin oikeassa asiassa. Kävin mielessäni kisan eri kohtia läpi uudelleen ja uudelleen. Etenkin kuvittelin sujuvaa suunnistamista, kartan ennakoivaa lukemista ja maaston kaukaa havainnointia, jotta suunnistus pysyisi edellä. Lisäksi kävin mielessäni rastilla käyntiä, viimeiselle rastille sekä maaliin ajamista ja kartan kääntöä, sillä kartta tulisi olemaan kaksipuoleinen. Tein myös suunnitelman viimeiselle minuutille ennen lähtöä, jolloin saisin kartan.

Unikin lopulta tuli ja aamulla heräsin kohtuullisen virkeänä. Tuttuun tapaan aamupala upposi huonosti kisa-aamuna, mutta hiljalleen sain syötyä riittävästi. Sitten palasin huoneeseen lepäämään vielä hetkeksi. Esilähtö oli alle 500 metrin päässä majoituksesta, joten sinne pääsisi lähtemään suoraan huoneesta pyörällä ja maaliintulon jälkeen saattoi palata takaisin kämpille. Tavaroita ei siis kisaa varten tarvinnut pakata. Lepäämisen jälkeen aloin keräämään kisassa tarvittavia tavaroita ja laitoin kisa-asun päälle. Laitoin karttatelineen ja numeron pyörän tankoon ja rasvasin ketjut. Lähdin pyörällä kisapaikalle noin 50 minuuttia ennen lähtöaikaa. Kävin katsomassa esilähdön, jonka jälkeen lähdin verryttelemään. Lähtökaranteeni sulkeutui vasta minuuttia ennen, kun mut kutsuttaisiin esilähtöön, joten saatoin lämmitellä missä tahansa, kunhan en kisa-alueelle mennyt. Laitoin keulan lukkoon kisaa varten ja ajoin pyörätietä yhteen suuntaan melko pitkään. Takaisin käännyttyäni otin teräviä vetoja ylämäkeen, jotta saisin vähän happoja jalkoihin. Pidin kovaa vauhtia hetken ja sitten palauttelin vedosta. Kroppa tuntui hyvältä ennen kisaa, joten oli helppo lähteä kisaamaan. Lopulta kisassa fysiikalla olikin vain vähän merkitystä mun suorituksessa, sillä suuren osan ajasta vauhtia rajoitti ainoastaan suunnistus. Vartti ennen lähtöä ajoin vielä muutamia kierroksia karanteniauleella ennen kuin siirryin esilähtöön. Esilähtö oli 10 minuuttia ennen lähtöaikaa. Siinä sai GPS-laitteen ja pienen karttapalan, jossa oli reitti lähtöön. Lähtöön mentiin portaat ylös, liikennevaloista risteyksen yli ja pientä ylämäkeä parin mutkan taakse lähtöpaikalle. Sinne päästyäni totesin lähdön olevan kirkon vieressä, joten sen paikantaminen kartalta tulisi ainakin olemaan helppoa. Palasin hieman takaisin esilähtöön päin ja pysähdyin useaan kohtaan vertaamaan maastoa ja annettua karttapalaa toisiinsa saadakseni hyvän kuvan kartan kuvauksesta. Kovin kaukaa ei voinut maastoa verrata karttaan, sillä kartta oli tiukasti rajattu reitin reunoilla, mutta aika hyvän kuvan kartasta silti sai. Pari minuuttia ennen kutsumista laitoin lähtökartan keräykseen ja aloin keskittyä kisaan. Kertasin, mitä tekisin mallikartan kohdalla ja minuutti ennen lähtöä, kun saisin kartan sekä musitutin itseäni taktiikasta, jonka kisaan olin päättänyt.

Kolme minuuttia ennen lähtöä kutsuttiin lähtökarsinaan ja kaksi minuuttia ennen pääsi katsomaan kisakarttaa. Paikansin kartasta ensin lähtöpaikan ja hahmotin, miten päin kartan tulisi olla. Katsoin kartasta pari kohtaa, jotka olin edellisenä iltana ilmakuvia katsoessani päättänyt. Halusin selvittää ennen lähtöä, miten ne oli kartalle kuvattu. Lisäksi katsoin, missä olisi kiellettyjä alueita ja luin oletetun maalin paikan ja sinne olettamani tulosuunnan. Noin 15 sekuntia ennen kartoille siirtymistä siirryin karsinan etuosaan, katsoin mistä ottaisin kartan ja kertasin, mitä tekisin sen saatuani. Tarkistin kompassista pohjoisen ja tarkistin, että karttatelineen muovi aukeaa oikeaan suuntaan.

Minuutti vaihtui tasaan ja polkaisin kartan luo. Nappasin sen käteeni ja ensimmäisenä etsin lähtöpaikan kartalta. Sen löydettyäni selvitin, miten päin kartta tulisi kääntää, jotta se tulisi telineeseen samoin päin, kuin ennen kääntöä. Kääntöpuolelta katsoin myös nopeasti sen puolen ensimmäisen rastin sijainnin. Sitten käänsin ensimmäisen puolen kartasta esiin, asetin kartan telineeseen ja suljin muovin. Luin ykkös- ja kakkosvälin tarkasti ja huomasin, että kolmosväli olisi selkeämpää ajoa. Mielessäni jopa vähän tuuletin, sillä se sopi taktiikkaani täydellisesti. Tein alustavan reitinvalinnan kolmoselle, jonka jälkeen oli n. 10 sekuntia jäljellä. Siirsin keskittymiseni täysin ykkösvälin ja siihen, mitä tekisin K-pisteen jälkeen.

Lähtökello piippasi lähdön merkiksi ja otin terävillä polkaisuilla hyvän kiihdytyksen K-pisteelle, jotta kisa lähtisi fyysisesti hyvin liikkeelle heti alusta ja ajatus kääntyisi täyteen kisamoodiin viimeistään siinä vaiheessa. K-pisteeltä vasemmalle käännyttyäni rauhoitin vauhdin ja keskityin suunnistukseen täydellisesti. Ykkönen löytyi helposti ja jatkoin rastilta sujuvasti kohti kakkosta. Parkkipaikka ennen kakkosta näytti vähän odottamaani erilaiselta, mutta nopeasti hahmotin sen ja tiesin, mistä puskien välistä kakkonen löytyisi. Kakkoselta jatkoin suoraan, porttikongista ulos ja kävelykadulle, jota sen keskellä olleet suihkulähteet oli vähän kastellut. Lähdössä tekemäni suunnitelma kolmoselle näytti vieläkin hyvälle, joten siinä lähdin taktiikkani mukaan iskemään jalalla. Suunnistus jatkui siitä sujuvana, pystyin tekemään reitinvalinnat ajoissa ja suunnistamaan ennakoiden. Kympillä pistona käydessäni taisin nähdä jo eteeni lähteneen itävaltalaisen tulevan vastaan. Sitten tulikin mun kisan ratkaiseva väli.

Matkalla rastille 11 luin moneen kertaan, olisiko ennen rastia pihan läpi oikaisu sallittu ja tulin tulokseen, että se on sallittu. Tullessani aidalle ennen rastia 11 heräsi epäilys, sillä aita oli aika korkea ja rastin taso aidan takana taisi olla vielä vähän alempanakin tasoa, jolta tulin. Hetken mielessäni epäröityäni vauhtia kuitenkaan hidastamatta totesin, että nyt taistellaan maailmanmestaruudesta. Aioin mennä aidasta yli, sillä olin aiemmin lukiessa jo päätynyt siihen, että se olisi sallittu. Ajattelin, että jos se on sallittu, olen maalissa maailmanmestari. Jos se on kielletty mut hylätään, mutta se olisi iha sama kuin että häviäisin mestaruuden palaamalla takaisin, vaikka saisinkin hopeaa tai pronssia. Tässä kisassa mua kiinnosti vain mestaruus. Niinpä nostin pyörän aidan yli ja taisin vähän pudottaa sen toiselle puolelle. Hyppäsin itse perässä yli, nousin takaisin pyörän päälle ja jatkoin matkaa.

Rastilla 12 oli kartan kääntö. Suoraan menevä musta tie maastoutui kartalla rakennuksen reunaan niin hyvin, että en huomannut sitä, vaan ajoin vasemmalta. Kartta olisi pitänyt tässä vaiheessa jo kääntää, mutta en sitä siinä tilanteessa huomannut tehdä, kun keskityin vain maaston havainointiin. Rastille tullessa pysähdyin, käänsin kartan ja laitoin telineen kiinni yhdeltä reunalta. Siinä kohtaa taisin ohittaa eteen lähteneen itävaltalaisen, jolla kartan kääntö kesti kauemmin. Tiesin jo valmiiksi, että lähtösuunta rastilta olisi takaisin tulosuntaan, sillä muistin seuraavan rastin sijainnin katsottuani sen lähdössä. Mustalla tiellä matkalla rastille 13 irtosora oli aika liukasta, sillä renkaissa oli reilut paineet asfalttia varten. Rastille 14 ehkä vähän huono reitinvalinta, kun olin lukenut sen niin nopeasti ja oli helppo lähteä vaan takaisin tuttuun tulosuuntaan. Rastille 16 luin, että viimeinen oikea käännös tulisi kaikkien rakennusten jälkeen, mutta kun käännyin viimeisen kulmalta oikealle, olikin edessä autoramppi parkkitasolle, mitä en odottanut. Nopea vilkaisu taakse ja karttaan ja huomasin, että olisikin pitänyt mennä portista ennen pientä viimeistä rakennusta, jota en kartalta ollut huomannut. Niinpä kymmenen metriä takaisin ja portista sisään. Piha näytti vähän erilaiselta, mitä odotin, mutta äkkiä hahmotin sen oikein. Loppu olikin sitten aika selkeää, varsinkin rastin 18 jälkeen. Niinpä kohta edessä oli enää viimeinen rasti ja loppusuora. Loppuviitoituksella oli aika tiukkaa vasenta mutkaa, mutta maaliin kääntyessä pystyi kanttaamaan matalaan rotvallinreunaan, jolloin pidosta ei enää tarvinnut huolehtia.

Maalissa laskin pääni hetkeksi karttatelineelle ja tasasin hengitystä. Katsoin nopeasti, oliko aidan ylitys ennen rastia 11 sallittu, mutta en vieläkään päässyt siitä ihan varmuuteen ja kohta karttakin vietiin multa jo pois. Yritin kuunnella kuulutukseta tuloksia, mutta en saanut selvää puhuttiinko siellä mun ajasta mitään. Tulosliuskasta kuitenkin kohta näin, että olin tehnyt kärkiajan ja pian kuulin Tomilta, että se oli jopa 1,5 minuuttia sen hetkistä kakkosta parempi. Tiesin, että takaani lähti ainakin kolme mahdollista kilpailijaa, jotka voisivat tulla vielä ohi. Kukaan ei kuitenkaan aikaani peitonnut, vaan lähimmäksi päässyt Thomas Steinthalkin jäi mulle 5 sekuntia.

Kisakartassa harmaa näytti huomattavasti tummemmalta, kuin näytöllä.

Kisakartassa harmaa näytti huomattavasti tummemmalta, kuin näytöllä.

Kohta lähdettiin takaisin kämpille suihkuun ennen kukitusta. Takaraivossa oli pelko hylkäämisestä. Suihkun jälkeen sängyssä otin vihdoin kännykän esiin ja avasin GPS-seurannan. Kelasin heti rastille 11 ja näytöltä sen selkeästi näki, että kielletyllä harmaalla merkillä ylittämäni aita oli merkitty. Siispä totesin Teemulle yläsängystä, että ei musta sitten tullutkaan maailmanmestaria. Tiesin, että ei ollut enää mitään mahdollisuutta saada tulosta hyväksytyksi. Kohta lähdettiin takas kisapaikalle kukitusta varten. Halusin käydä varmistamassa, että mut hylätään ennen kukitusta, eikä tarvitsisi käydä kukkia hakemassa tietäen, ettei ne mulle kuulu. Kisapaikalla sillä hetkellä toisena ollut Steinthal tuli vastaan ja onnitteli. Kerroin kuitenkin, mitä oli käynyt, näytin GPS-jäljen ja onnittelin häntä maailmanmestaruudesta. Thomas auttoi mut löytämään kilpailunjohtajan ja matkalla myös Jan Hasek tuli onnittelemaan. Näytin hänellekin GPS-jälkeni ja onnittelin hopeasta. Kun lopulta löydettiin kilpailunjohtaja, tiesi hän jo oiostani ja homma oli sillä selvä. Niin putosin tuloslistan kärjestä pohjalle.

Tapahtunut alkoi harmittaa yhä enemmän päivän edetessä. En saisi sprintistä kunnolla revanssiakaan, sillä se oli niin erityyppinen metsämatkoihin verrattuna. Yritin kuitenkin siirtää ajatukseni tiistain keskimatkaan. Välillä se onnistui, välillä ei. Ajattelin, että kisojen jälkeen ehtii harmitella ihan riittävästi, jos siltä vielä tuntuu. Teemukaan ei ollut tyytyväinen omaan suoritukseensa sprintissä. Yhdessä vaiheessa iltapäivää päätettiin, että enää ei puhuta toistemme kanssa sanaakaan sprintin suorituksista, vaan keskitytään keskimatkaan. Iltaa kohden ärsytys sitten laantui ja ajatukset olivat lopulta tulevissa kisoissa.

Jos loppuun vähän jossitellaan, niin jos olisin heti alunperin päättänyt kiertää rastille 11, olisin todennäköisesti maailmanmestari. Jos olisin kuitenkin aidalle jo ajettuani todennut, että en mene yli ja lähtenyt kiertämään, olisin ollut todennäköisesti pronssilla. Niinpä, tietenkin tilanteesta silloin kisassa mitään tietämättä, olin täysin oikeassa ajatellessani, että jos menen yli, olen nopein ja jos lähden kiertämään olisi se ollut ihan yhdentekevää olla pronssilla, jos olisikin käynyt ilmi, että aidan olisi saanut ylittää ja olisin sillä voittanut. Tuskin mitään tekisin toisin toisellakaan kerralla, sillä toimin parhaan sen hetkisen tietoni mukaan ja luotin itseeni siinä tilanteessa. Kisatilanteessa päätökset on pakko tehdä nopeasti.