Nuorten MM-kisat 2019 Viesti - Yksin suorittamista joukkueen puolesta

Tällä viikolla julkaisen sarjan, jossa kerron jokaisesta kisastani Tanskassa 28.7. - 3.8. järjestetyistä nuorten MM-kisoista. Jutut tulee päivittäin samassa järjestyksessä, kuin ne kisattiin. Tämä on sarjan viides ja viimeinen osa viestistä.

Kisasivut: http://wmtboc2019.dk/

Tulokset: https://liveresultat.orientering.se/followfull.php?comp=16142&lang=sv

GPS-seuranta: http://www.sportrec.eu/?page_id=491

Muut osat:

Sprintti (1): http://www.juha-lilja.com/blogi/2019/8/6/nuorten-mm-2019-sprintti

Keskimatka (2): http://www.juha-lilja.com/blogi/2019/8/8/nuorten-mm-kisat-2019-keskimatka

Pitkä matka (3): http://www.juha-lilja.com/blogi/2019/8/9/nuorten-mm-kisat-2019-pitka-matka

Yhteislähtökisa (4): http://www.juha-lilja.com/blogi/2019/8/9/nuorten-mm-kisat-2019-yhteislahtokisa

Kartan lukemista viestissä. Kuva: Jean-Charles Lalv

Kartan lukemista viestissä. Kuva: Jean-Charles Lalv

Lauantaina kisat päätettiin viesteihin. Meillä oli kova joukkue viestiin, Tomi aloittajana, Teemu toisella osuudella ja minä ankkurina. Kovin vastus näytti tulevan Tsekistä, mutta myös mm. Venäjällä ja Tanskalla olisi kovat joukkueet. Kisa käytäisiin Tanskan armeijan harjoitusalueella ja kisassa saisi aiemmista kisoista poiketen oikoa kaikkialla. Maastopohja olisi hiekkaista ja tankkiurat saattaisi olla hitaita. Alueella olisi myös paljon avointa, jossa oikominen voisi olla hyvinkin kannattavaa.

Aamupala upposi taas hitaasti ja nyt myös Saara huomasi sen. Sanoin, että se on aina hidasta syödä kisa-aamuna, kun jännittää. Saara ihmetteli, miten mua voi jännittää, kun olen niin hyvä. Sanoin, että jännityksen takia mun suoritukset niin hyviä on olleet, keskittyminen pysyy oikeissa asioissa.

Suomen ankkurit lähtivät kisapaikalle viimeisellä autolla. Kohta kisapaikalle saavuttuamme olikin jo aikuisten lähdöt ja niiden jälkeen meidän sarjan lähtö. Tomi ja Teemu veti ensimmäiset osuudet vahvasti ja päästi mut lähtemään ankkuriosuudelle 22 sekuntia Tsekin Hasekin perään. Otin vaihtopuomilta terävän kiihdytyksen viitoituksella, sitten vähän pehmeän mutkan rauhassa ja ajoin telineelle, josta kartat otettiin. Telineellä ensimmäinen toimitsija viittoi, että reilusti eteenpäin. Sen lisäksi oli ainakin viisi toimitsijaa seisomassa telineen vieressä ja oletin, että joku näyttäisi mun kartan paikan. Kukaan ei kuitenkaan kättään heilauttanut ja tajusin olevani kartasta jo ohi, kun joku toimitsijoista viimein tajusi huutaa mulle jotain. Peruutin pari metriä ja kurotin karttani telineestä. Asetin sen karttatelineeseen ja jatkoin K-pisteelle laittaen telineen kiinni samalla.

Ykköselle päätin ajaa vasemmalta. Sain suunnistuksesta heti kiinni ja kartta ja maasto näytti täsmäävän hyvin. Ykkösen leiman jälkeen näin Hasekin tulevan oikealta, eri hajonnalta ja ajavan samaa tietä, jolle olin juuri menossa. Kiihdytin hieman, jotta pääsin Hasekin perään ja jäin siihen. Kakkoselle mennessä yksi ura oli aika syvää hiekkaa, vaikka kartalta se hyvältä näyttikin. Jouduttiin juoksemaan se pätkä. Kakkonen oli sama kaikille ja kolmoselle Hasek ajoi samaa valintaa, kuin minä. Vähän ennen kolmosta Hasek hidasti risteykseen ja lähti vasemmalle eri hajonnalle. Mä jatkoin suoraan omalleni. Nelosrastikin oli vielä hajontaa, mutta viidenneltä eteenpäin putki jatkui, mun toki siitä tietämättä siinä vaiheessa. Suunnistus sujui vaikeassa maastonosassa hyvin. Selkeät risteykset ajoin kovaa ja vaikeampiin hidastin ja varmistin, että lähden oikeaan suuntaan. Seiskalle asti ajoin yksin. Kun kasille mennessä ylitin heinikkoa oiolla, kuulin Hasekin taas perässäni. GPS-seurannasta jälkeenpäin huomasin, että hän kävi vitosrastilla ennen minua, mutta teki virheen kutoselle, jossa pääsin taas eteen. Kasilta jatkettiin ylös mun johdolla ja tarkotus oli kääntyä pisteuralle oikealle laskevaan notkoon. Käännyttiin kuitenkin molemmat liian aikaisin kohdasta, joka näytti uralta, mutta ei sitä ollut ja jouduttiin nenälle tunkkaamaan. Mä löysin vähän nopeamman reitin alas tielle ja sain pienen eron aikaan. En kuitenkaan sitä eroa yrittänytkään pitää ja ennen kymppiä Hasek otti mut kiinni ja siirtyi vetämään. Ajettiin mun kymppirastin ohi ja huomasin, että Hasek ei ottanut leimaa siinä. Käännyin rastin jälkeen oikealle ja Hasek jatkoi siitä suoraan omalle hajonnalleen. Käänsin kartan matkalla rastille 12 ja pystyin keskittymään viitoituksen ajan seuraaviin väleihin. Rastille 11 Hasek teki virheen ja sain puolisen minuuttia etumatkaa loppulenkille. Itse en kuitenkaan siinä vaiheessa tiennyt olisiko Hasek mun edessä vai takana. Rastilla 15 käytiin pistona ja siinä näin, että Hasek tuli takana. Ero näytti ihan hyvältä, mutta vauhtia olisi pidettävä, jotta ei tulisi ajetuksi kiinni. Rastilla 17 tultiin uudestaan vastakkain ja ero näytti suunnilleen samalta. Siinä vaiheessa tiesin, että jalalla Hasek ei enää kiinni ottaisi, sillä oma ajo tuntui vielä hyvältä. Näin kuitenkin, että vaikka toiseksi viimeinen väli oli lyhyt, olisi siinä vielä eri reittivaihtoehtoja. Siinä ratkeaisi, saako Hasek minut vielä kiinni vai ei.

Päätin mennä välin vasemmalta ja tiesin, että Hasek yrittäisi eri reitinvalintaa, jos näkee, mille itse lähden. Niin hän tekikin ja lähti oikealta. Rastille tullessa, oli se vähän mutkan takana, enkä nähnyt sitä kovin kaukaa. Jännitin jatkuvasti, tuleeko Tsekkiläinen sieltä ennen minua. Kohta kuitenkin näin jo rastin kokonaan ja ehdin juuri ajatella, että hän ei enää eteeni ehdi. Eikä eteen ehtinytkään, mutta tuli silti heti näkyviin puskan takaa ja oli aivan perässäni, kun olin leimannut ja kääntynyt kohti viimeistä rastia. Arvasin, että viimeiselle rastille tulisi menemään edeltävien ajajien jäljiltä oikoura, joten lähdin itsekin sinne oiolla. Hasek tuli tietenkin perässä. Hidastin vielä siinä alamäessä ja keräsin voimia, sillä siinä Hasek ei vielä ohittamaan pystyisi. Tiesin, että loppusuora olisi pitkä. Kymmenen metriä ennen tielle tuloa laitoin kaiken peliin. Ajoin viimeisen rastin vierestä nostamatta kättä tangolta tai hidastamatta leimatakseni. Tähän leimausjärjestelmään pystyi onneksi luottamaan. Jatkoin kiriä rastin jälkeen alamäkeen, enkä tiennyt yhtään olisiko Hasek kiinni takarenkaassani, muutaman metrin perässä vai rinnallani juuri näkökentän ulkopuolella. Hieman ennen loppuviitoituksen kääntymistä huonommalle uralle huomasin Hasekin laskevan oikealta ohi. Yritin kiihdyttää, mutta en saanut enää lisättyä vauhtia. Lähdin perään, mutta huonommalla uralla ei ollut enää mitään tehtävissä, vaikka jatkoin yrittämistä. Kun Hasekilla oli enää muutama metri maaliviivalle, lakkasin yrittämästä. Painoin pääni karttatelineelle pettyneenä. Pysäytin vauhdin ja tasasin hengitystäni. Tomi ja Teemu tuli onnittelemaan hyvästä suorituksesta. Mestaruus jäi lähelle. Tuntui kuitenkin, että paljoa en olisi toisin voinut tehdä. Kohta hengitys oli vähän tasaantunut ja onnittelin Tsekkiläisiä ja kiitin Hasekia hyvästä kisasta. Kisat olivat nyt ohi ja enää ei pääsisi, eikä tarvisi laittaa itseään koville näissä kisoissa.

Pää painui hetkeksi alas hävittyäni loppukirikamppailun. Kuva: SSL/Timo Mikkola

Pää painui hetkeksi alas hävittyäni loppukirikamppailun. Kuva: SSL/Timo Mikkola

Kisan jälkeen kävin vähän pyörittelemässä jalkojani, mutta enää ei tarvisi seuraavaa kisaa varten nopeasti palautua. Kohta oli palkintojenjaon vuoro. Siellä sain samppanjat päälleni. Palkintojenjaon ja mitalikuvien jälkeen lähdin autolle pakkaamaan pyörää. Kämpille olisi voinut myös pyöräillä, mutta valitsin mäkkärin kautta kulkevan auton. Enää vuorossa olisi illan banketti ja seuraavan aamun kotimatka.

Enimmäkseen olen tyytyväinen kisaviikon suorituksiini. Onnistuin rakentamaan kunnon kauden parhaaksi ja myös suunnistus oli aika lailla kauden parasta kautta viikon. Muutamat virheet jäivät harmittamaan, mutta olen yrittänyt ottaa oppia niistä. Loppukauden kisoissa nähdään, olenko onnistunut siinä. SM-kisat kisataan viikonloppuna elokuun ja syyskuun vaihteessa Vihdissä ja nuorten EM-kisat vasta lokakuun alussa Saksassa. Loppukauden aikana pitää kuitenkin intissäkin suorittaa velvollisuuksia, joten nähtäväksi jää, millaisen kunnon saa luotua näihin kisoihin.