Nuorten MM-kisat 2019 Viesti - Yksin suorittamista joukkueen puolesta

Tällä viikolla julkaisen sarjan, jossa kerron jokaisesta kisastani Tanskassa 28.7. - 3.8. järjestetyistä nuorten MM-kisoista. Jutut tulee päivittäin samassa järjestyksessä, kuin ne kisattiin. Tämä on sarjan viides ja viimeinen osa viestistä.

Kisasivut: http://wmtboc2019.dk/

Tulokset: https://liveresultat.orientering.se/followfull.php?comp=16142&lang=sv

GPS-seuranta: http://www.sportrec.eu/?page_id=491

Muut osat:

Sprintti (1): http://www.juha-lilja.com/blogi/2019/8/6/nuorten-mm-2019-sprintti

Keskimatka (2): http://www.juha-lilja.com/blogi/2019/8/8/nuorten-mm-kisat-2019-keskimatka

Pitkä matka (3): http://www.juha-lilja.com/blogi/2019/8/9/nuorten-mm-kisat-2019-pitka-matka

Yhteislähtökisa (4): http://www.juha-lilja.com/blogi/2019/8/9/nuorten-mm-kisat-2019-yhteislahtokisa

Kartan lukemista viestissä. Kuva: Jean-Charles Lalv

Kartan lukemista viestissä. Kuva: Jean-Charles Lalv

Lauantaina kisat päätettiin viesteihin. Meillä oli kova joukkue viestiin, Tomi aloittajana, Teemu toisella osuudella ja minä ankkurina. Kovin vastus näytti tulevan Tsekistä, mutta myös mm. Venäjällä ja Tanskalla olisi kovat joukkueet. Kisa käytäisiin Tanskan armeijan harjoitusalueella ja kisassa saisi aiemmista kisoista poiketen oikoa kaikkialla. Maastopohja olisi hiekkaista ja tankkiurat saattaisi olla hitaita. Alueella olisi myös paljon avointa, jossa oikominen voisi olla hyvinkin kannattavaa.

Aamupala upposi taas hitaasti ja nyt myös Saara huomasi sen. Sanoin, että se on aina hidasta syödä kisa-aamuna, kun jännittää. Saara ihmetteli, miten mua voi jännittää, kun olen niin hyvä. Sanoin, että jännityksen takia mun suoritukset niin hyviä on olleet, keskittyminen pysyy oikeissa asioissa.

Suomen ankkurit lähtivät kisapaikalle viimeisellä autolla. Kohta kisapaikalle saavuttuamme olikin jo aikuisten lähdöt ja niiden jälkeen meidän sarjan lähtö. Tomi ja Teemu veti ensimmäiset osuudet vahvasti ja päästi mut lähtemään ankkuriosuudelle 22 sekuntia Tsekin Hasekin perään. Otin vaihtopuomilta terävän kiihdytyksen viitoituksella, sitten vähän pehmeän mutkan rauhassa ja ajoin telineelle, josta kartat otettiin. Telineellä ensimmäinen toimitsija viittoi, että reilusti eteenpäin. Sen lisäksi oli ainakin viisi toimitsijaa seisomassa telineen vieressä ja oletin, että joku näyttäisi mun kartan paikan. Kukaan ei kuitenkaan kättään heilauttanut ja tajusin olevani kartasta jo ohi, kun joku toimitsijoista viimein tajusi huutaa mulle jotain. Peruutin pari metriä ja kurotin karttani telineestä. Asetin sen karttatelineeseen ja jatkoin K-pisteelle laittaen telineen kiinni samalla.

Ykköselle päätin ajaa vasemmalta. Sain suunnistuksesta heti kiinni ja kartta ja maasto näytti täsmäävän hyvin. Ykkösen leiman jälkeen näin Hasekin tulevan oikealta, eri hajonnalta ja ajavan samaa tietä, jolle olin juuri menossa. Kiihdytin hieman, jotta pääsin Hasekin perään ja jäin siihen. Kakkoselle mennessä yksi ura oli aika syvää hiekkaa, vaikka kartalta se hyvältä näyttikin. Jouduttiin juoksemaan se pätkä. Kakkonen oli sama kaikille ja kolmoselle Hasek ajoi samaa valintaa, kuin minä. Vähän ennen kolmosta Hasek hidasti risteykseen ja lähti vasemmalle eri hajonnalle. Mä jatkoin suoraan omalleni. Nelosrastikin oli vielä hajontaa, mutta viidenneltä eteenpäin putki jatkui, mun toki siitä tietämättä siinä vaiheessa. Suunnistus sujui vaikeassa maastonosassa hyvin. Selkeät risteykset ajoin kovaa ja vaikeampiin hidastin ja varmistin, että lähden oikeaan suuntaan. Seiskalle asti ajoin yksin. Kun kasille mennessä ylitin heinikkoa oiolla, kuulin Hasekin taas perässäni. GPS-seurannasta jälkeenpäin huomasin, että hän kävi vitosrastilla ennen minua, mutta teki virheen kutoselle, jossa pääsin taas eteen. Kasilta jatkettiin ylös mun johdolla ja tarkotus oli kääntyä pisteuralle oikealle laskevaan notkoon. Käännyttiin kuitenkin molemmat liian aikaisin kohdasta, joka näytti uralta, mutta ei sitä ollut ja jouduttiin nenälle tunkkaamaan. Mä löysin vähän nopeamman reitin alas tielle ja sain pienen eron aikaan. En kuitenkaan sitä eroa yrittänytkään pitää ja ennen kymppiä Hasek otti mut kiinni ja siirtyi vetämään. Ajettiin mun kymppirastin ohi ja huomasin, että Hasek ei ottanut leimaa siinä. Käännyin rastin jälkeen oikealle ja Hasek jatkoi siitä suoraan omalle hajonnalleen. Käänsin kartan matkalla rastille 12 ja pystyin keskittymään viitoituksen ajan seuraaviin väleihin. Rastille 11 Hasek teki virheen ja sain puolisen minuuttia etumatkaa loppulenkille. Itse en kuitenkaan siinä vaiheessa tiennyt olisiko Hasek mun edessä vai takana. Rastilla 15 käytiin pistona ja siinä näin, että Hasek tuli takana. Ero näytti ihan hyvältä, mutta vauhtia olisi pidettävä, jotta ei tulisi ajetuksi kiinni. Rastilla 17 tultiin uudestaan vastakkain ja ero näytti suunnilleen samalta. Siinä vaiheessa tiesin, että jalalla Hasek ei enää kiinni ottaisi, sillä oma ajo tuntui vielä hyvältä. Näin kuitenkin, että vaikka toiseksi viimeinen väli oli lyhyt, olisi siinä vielä eri reittivaihtoehtoja. Siinä ratkeaisi, saako Hasek minut vielä kiinni vai ei.

Päätin mennä välin vasemmalta ja tiesin, että Hasek yrittäisi eri reitinvalintaa, jos näkee, mille itse lähden. Niin hän tekikin ja lähti oikealta. Rastille tullessa, oli se vähän mutkan takana, enkä nähnyt sitä kovin kaukaa. Jännitin jatkuvasti, tuleeko Tsekkiläinen sieltä ennen minua. Kohta kuitenkin näin jo rastin kokonaan ja ehdin juuri ajatella, että hän ei enää eteeni ehdi. Eikä eteen ehtinytkään, mutta tuli silti heti näkyviin puskan takaa ja oli aivan perässäni, kun olin leimannut ja kääntynyt kohti viimeistä rastia. Arvasin, että viimeiselle rastille tulisi menemään edeltävien ajajien jäljiltä oikoura, joten lähdin itsekin sinne oiolla. Hasek tuli tietenkin perässä. Hidastin vielä siinä alamäessä ja keräsin voimia, sillä siinä Hasek ei vielä ohittamaan pystyisi. Tiesin, että loppusuora olisi pitkä. Kymmenen metriä ennen tielle tuloa laitoin kaiken peliin. Ajoin viimeisen rastin vierestä nostamatta kättä tangolta tai hidastamatta leimatakseni. Tähän leimausjärjestelmään pystyi onneksi luottamaan. Jatkoin kiriä rastin jälkeen alamäkeen, enkä tiennyt yhtään olisiko Hasek kiinni takarenkaassani, muutaman metrin perässä vai rinnallani juuri näkökentän ulkopuolella. Hieman ennen loppuviitoituksen kääntymistä huonommalle uralle huomasin Hasekin laskevan oikealta ohi. Yritin kiihdyttää, mutta en saanut enää lisättyä vauhtia. Lähdin perään, mutta huonommalla uralla ei ollut enää mitään tehtävissä, vaikka jatkoin yrittämistä. Kun Hasekilla oli enää muutama metri maaliviivalle, lakkasin yrittämästä. Painoin pääni karttatelineelle pettyneenä. Pysäytin vauhdin ja tasasin hengitystäni. Tomi ja Teemu tuli onnittelemaan hyvästä suorituksesta. Mestaruus jäi lähelle. Tuntui kuitenkin, että paljoa en olisi toisin voinut tehdä. Kohta hengitys oli vähän tasaantunut ja onnittelin Tsekkiläisiä ja kiitin Hasekia hyvästä kisasta. Kisat olivat nyt ohi ja enää ei pääsisi, eikä tarvisi laittaa itseään koville näissä kisoissa.

Pää painui hetkeksi alas hävittyäni loppukirikamppailun. Kuva: SSL/Timo Mikkola

Pää painui hetkeksi alas hävittyäni loppukirikamppailun. Kuva: SSL/Timo Mikkola

Kisan jälkeen kävin vähän pyörittelemässä jalkojani, mutta enää ei tarvisi seuraavaa kisaa varten nopeasti palautua. Kohta oli palkintojenjaon vuoro. Siellä sain samppanjat päälleni. Palkintojenjaon ja mitalikuvien jälkeen lähdin autolle pakkaamaan pyörää. Kämpille olisi voinut myös pyöräillä, mutta valitsin mäkkärin kautta kulkevan auton. Enää vuorossa olisi illan banketti ja seuraavan aamun kotimatka.

Enimmäkseen olen tyytyväinen kisaviikon suorituksiini. Onnistuin rakentamaan kunnon kauden parhaaksi ja myös suunnistus oli aika lailla kauden parasta kautta viikon. Muutamat virheet jäivät harmittamaan, mutta olen yrittänyt ottaa oppia niistä. Loppukauden kisoissa nähdään, olenko onnistunut siinä. SM-kisat kisataan viikonloppuna elokuun ja syyskuun vaihteessa Vihdissä ja nuorten EM-kisat vasta lokakuun alussa Saksassa. Loppukauden aikana pitää kuitenkin intissäkin suorittaa velvollisuuksia, joten nähtäväksi jää, millaisen kunnon saa luotua näihin kisoihin.

Nuorten MM-kisat 2019 Yhteislähtökisa - Huippuhauskaa otatusta maailman parhaita vastaan

Tällä viikolla julkaisen sarjan, jossa kerron jokaisesta kisastani Tanskassa 28.7. - 3.8. järjestetyistä nuorten MM-kisoista. Jutut tulee päivittäin samassa järjestyksessä, kuin ne kisattiin. Tämä on sarjan neljäs osa yhteislähtökisasta.

Kisasivut: http://wmtboc2019.dk/

Tulokset ja väliajat: http://wmtboc2019.dk/mixed-relay/official-results/

GPS-seuranta: http://sportrec.eu/ui/#1ejg3r8

Muut osat:

Sprintti (1): http://www.juha-lilja.com/blogi/2019/8/6/nuorten-mm-2019-sprintti

Keskimatka (2): http://www.juha-lilja.com/blogi/2019/8/8/nuorten-mm-kisat-2019-keskimatka

Pitkä matka (3): http://www.juha-lilja.com/blogi/2019/8/9/nuorten-mm-kisat-2019-pitka-matka

Viesti (5): http://www.juha-lilja.com/blogi/2019/8/11/nuorten-mm-kisat-2019-viesti

Tulossa viimeistä edelliselle rastille. Kuva: SSL/Timo Mikkola

Tulossa viimeistä edelliselle rastille. Kuva: SSL/Timo Mikkola

Torstaina oli lepopäivä. Aamupäivällä käytiin poikien kanssa ajamassa lähellä oleva maastopyöräreitti ja vähän tietä lisäksi. Iltapäivällä oli perinteisesti yllätysohjelmaa välipäivälle. Tällä kertaa tutustulliin kalkkikaivokseen Viborgin länsipuolella. Lisäksi juotiin mitalikahvit ja syötiin jätskit alkuviikon mitalisteille ja loppuviikon tuleville mitalisteille.

Perjantaina vuorossa oli yhteislähtökisa. Tiesin, että voin pärjätä hyvin. Kisa ajettaisiin pienellä alueella, neljällä eri lenkillä. Maastossa oli taas tarjolla maastopyöräreittejä ja suoraviivaisia leveämpiä uria. Kävin illalla sängyssä taas mielessäni läpi erilaisia mahdollisia tilanteita kisan ajalta. Jos ajaisin porukan kärjessä tai yksin karussa. Entä jos olen supussa porukan hännillä. Jos muut pummaa, tai kaikki muut ajaa eri hajonnalle. Tarkoituksena oli ottaa oma vauhti muilta kilpailijoilta ympärillä, mutta suunnistaa täysin itse riippumatta siitä, mitä muut tekisivät. Kisa oli kuuden kilometrin päässä majoituksesta, joten ajoimme sinne pyörillä aamulla. Kassit lähtivät autolla jo aikaisemmin. Kisapaikalle saavuttua laitoin loput kamat kisakuntoon, lämmittelin vähän ja katsoin aikuisten lähdöt. Lämmittelin vähän lisää ja kohta olikin jo meidän lähdön vuoro.

Lähdin paikalta numero seitsemän. Se oli hyvä lähtöpaikka, vähän sisäkurvin puolella ensimmäiseen loivaan mutkaan. Oikealla puolellani oli tyhjä paikka, espanjalainen jätti starttaamatta. Se tiesi lisää tilaa minulle lähdössä. Kartat saatiin kaksi minuuttia ennen lähtöä. Kaksi kaksipuoleista karttaa ja valkoinen paperi nidottuna päälle. Asetin nipun telineeseen muovin alle ja pidin siitä kiinni. Valkoisen paperin saisi poistaa viisitoista sekuntia ennen lähtöä. Kun oli minuutti aikaa lähtöön, irroitin niitin kartan kulmasta. Viisitoista sekuntia ennen lähtöä tuli komento, saa katsoa karttoja. Heitin valkoisen paperin maahan ja suljin karttatelineen. Aloin lukea rataa. Ykköselle reitti olisi helppo, K-pisteeltä vasemmalle, järven rantaa oikealle, tietä ylös ja polulle oikealle. Lisäksi ehdin katsoa kakkosvälin. Viisitoista sekuntia kului nopeasti ja lähtölupa tuli. Otin terävät polkaisut, jotta en jäisi pakan keskelle sumppuun. Pääsin hyvin liikkeelle ja olin noin viiden ensimmäisen joukossa K-viitoituksella. Tilaa oli hyvin ja ennen K-pistettä kiihdytin vielä hieman varmistaakseni, että vasemmalla puolellani ei ole ketään, kun käännyn K-pisteeltä vasempaan. K-pisteen jälkeen pääsin Tsekkien Hasekin ja Wohankan perään alamäkeen. Osa, joilla oli toinen hajonta, kääntyi heti kohta oikealle. Jatkoin Tsekkien perässä alas järven rantaan, rannasta ylös ja oikealle polulle suunnitelman mukaan. Rastilta vasempaan ja oikealle tietä. Tsekit meinasi kääntyä liian aikaisin vasemmalle. Huomasin, että se ei ole vielä oikea polku, vaan maastopyöräuran merkkipaalu näkyi vasta edessäpäin. Ajoin Tsekkien ohi ja käännyin ensimmäisenä singletrackille muu porukka perässäni. Rastin jälkeen jatkoin yhä singletrackia. Kuulin, että joku jatkoi perässäni, mutta en kuullut oliko siellä yksi vai monta. Jatkoin uraa liian pitkälle sen uran yli, josta oli tarkoitus jo kääntyä. Muut seurasivat ja kun tulin seuraavalle uralle olin vähän epäröivä, missä oltiin. Joku taisi vähän törmätäkin muhun karttaa lukiessaan, kun hidastelin. Venäläinen Buzovkin tuli ohi ja jatkoi uraa varman näköisesti eteenpäin. Tajusin, missä oltiin ja lähdin perään. Tiellä, jolle tultiin ajoi porukkaa, luulin heidän tulevan eri hajonnalta, mutta GPS-seurannasta selvisikin, että ne tulivat samalta hajonnalta eri reittiä. Kolmonen ja nelonen oli helppoja, vitoselle kiersin oikealta tietä. Vitosella näin taas Hasekin, joka tuli eri reitinvalinnalta vähän mun edelle. Lähdin perään ja ajettiin tietä yleisörastille, jossa olisi ensimmäinen kartan kääntö. Aloin kääntää karttaa jo juuri ennen viimeistä risteystä oikealle, mikä oli virhe, sillä samassa huomasin risteyksen olevan hiekasta pehmeä ja tien lähtevän siitä pehmeään ylämäkeen. Yksi käsi tangossa ja toinen kartoissa sain juuri pidettyä itseni pystyssä. Tilaa oli vähän, kun porukkaa tuli myös toisesta suunnasta toiselta hajonnalta. Selvisin mäestä ja sain kartan käännettyä telineeseen lopulta hyvin. Viitoituksella ohitin muut, jotka käänsivät kartan siinä. Hasek tuli K-pisteen jälkeen ensimmäisenä mun perässä ja meni myös ohi. Hän tykkää ajaa kärjessä. Hasek kysyi multa koodin ja vastasin, että sama on. En saanut kuitenkaan kartasta ihan riittävästi selvää, että olisin ajanut rastille suorinta uraa, vaan päätin kiertää varmemmin tietä takakautta. Hasek lähti rastille suorempaan. Vähän ennen rastia näin Hasekin ja Venäjän Buzovkinin tulevan sieltä pois ja näin eron heihin. Loppu toisesta lenkistä olikin yksinäistä, näin muita tulevan vastaan välillä rasteilla käydessä, mutta en varsinaisesti ajanut kenenkään kanssa. Suunnistus oli helppoo ja sain pidettyä hyvää vauhtia yllä. Lenkin vikalla rastilla näin taas eron Hasekiin, kun se rasti käytiin pistona. Tällä kertaa jätin viime kierroksesta oppineena kartanvaihdon myöhemmälle. Avasin telineen juuri ennen yleisörastia ja vanhan kartan sai nyt tiputtaa varvausviitoitukselle maahan. Suljin telineen uudestaan ja yllätyin vähän seuraavan lenkin ekasta välistä, joka olikin aika pitkä. Katsoin, että oikealla ihan kartan laidassa menevä polku on varmaan aika mutkitteleva ja siten hidas, joten sitä ei kannattaisi ajaa. Vasemmalta ei kannattaisi kiertää liian pitkästi. Niimpä tein valinnan mennä K-pisteeltä vasemmalle, heti oikealle ja mutkan jälkeen oikealle leveelle katkoviivalle. Näin Wohankan edessäni toteuttavan samaa valintaa. Se osoittautuikin selvästi parhaaksi valinnaksi. Mustalla tiellä matkalla kuudelletoista Steinthal tuli rinnalle ja kuulin takanani jonkun muunkin. Se oli Buzovkin. Näin Tsekkiläisten kääntyvän ensimmäisestä risteyksestä oikealle. Mun suunnitelma oli mennä vasta seuraavasta. Myös Steinthal tuli seuraavasta, Buzovkin kääntyi Tsekkiläisten tapaan aiemmasta. Rastille 17 vedin Steithalin ja Buzovkin edessä ja näin Tsekit edellä. Suunnistus oli helppoa. Rastilla 18 Tsekkiläiset jostain syystä pysähtyivät, joten saimme heidät kiinni. Niinpä oltiin viidestään kärjessä yhdessä. Rastilla 19 käytiin pistona ja käännöksessä tahtoi olla vähän ruuhkaa. Rastin jälkeen olin toisena Hasekin perässä. Hasek jatkoi tielle, jota en itse ensin edes huomannut kartalta, joten käännyin vasemmalle pitkälle katkouralle. Kuulin, että joku tuli perään, mutta en tiennyt kuinka moni. Kohta kuului kolinaa takaa. En tiennyt mitä kävi, mutta maalissa Steinthal osasi kertoa, että Wohankalla keppi rikkoi pyörän. Niinpä meitä oli enää neljä jäljellä. Hasekin valinta oli toki parempi ja hän pääsi taas vähän karkuun. Rastille 21 päätin lähteä tietä. Buzovkin lähti perään ja Steithal meni vasemman kautta. Tiellä Buzovkin tuli ohi ja iskin siihen peesiin. Rastin 21 jälkeen myös meidän takana ajaneita tuli vastaan, joten nähtiin ero toisiimme. Rastille 22 ajoin ensin Buzovkinin perässä, mutta lopussa otin suoremman valinnan. En edes huomannut Steinthalia perässäni, mutta hän tulikin yhtäkkiä ylämäessä ohi. Siinä mun jalka painoi jo vähän turhan paljon. Hasek otti huonon reitinvalinnan oikealta ja tuli Buzovkinin kanssa rastilta vastaan vain vähän ennen meitä. Lenkin lopussa kaikilla neljällä olikin sattumalta sama hajonta. Hasek otti taas huonon valinnan ja olikin kohta jo mun takana. Buzovkin ja Steinthal meni vähän edempänä. Yleisörastia edeltävän rastin jälkeen Buzovkin pysähtyi ja saatiin hänet melkein kiinni. Steithal otti eri reitinvalinnan vasemmalta, mikä meni aika tasoihin. Ylämäessä ennen yleisörastia Hasek meni musta ohi ja sai parin metrin eronkin. Viitoituksella vaihdoin kartan aika rauhassa, mikä oli virhe. Siinä olisi pitänyt kuroa ero takaisin umpeen ja päästä Hasekin perään. Hasek saikin kärkikaksikon kohta kiinni ja itse olin muutama kymmentä metriä kolmikon perässä. Loppulenkillä huomasin nopeasti, että ero ei ajamalla muutu ja kartasta näin myös, että kolmikko tuskin enää virheitä tekisi. Niinpä koitin käyttää kaikki mahdollisuudet ottaa eri reitinvalinta, jos sillä saisi eroa kavennettua. Kaikki valinnat meni kuitenkin melkein tasoihin. Steinthal ratkaisi mestaruuden viimeistä edellisen välin reitinvalinnallaan ja Hasek ja Buzovkin ratkaisi hopean jalalla. Mulle jäi siis nelossija. Saatoin olla kuitenkin tyytyväinen suoritukseeni. Olin tehnyt omaa työtä koko kisan ajan ja selvinnyt pienillä virheillä. Joissain kohdissa olisi voinut tehdä toisia ratkaisuja, jolloin tulokset olisi voineet kääntyä paremmin päin, mutta kisa on niin nopeatempoinen ja tilanteet tulee niin nopeasti vastaan, että joka kerralla ei ratkaisu välttämättä ole optimaalinen.

Henkilökohtaiset kisat oli nyt kisattu ja jäljellä olisi enää lauantain kisat päättävä viesti. Meillä tulisi olemaan kova joukkue, Tomi, Teemu ja minä. Tsekki vaikutti ennakolta kovimmalta vastustajalta. Lisäksi mm. Tanskalla ja Venäjällä olisi hyvät joukkueet. Viestistä lisää seuraavassa osassa.

Nuorten MM-kisat 2019 Pitkä matka - Tasaista työstöä ja tarkkaa suunnistusta

Tällä viikolla julkaisen sarjan, jossa kerron jokaisesta kisastani Tanskassa 28.7. - 3.8. järjestetyistä nuorten MM-kisoista. Jutut tulee päivittäin samassa järjestyksessä, kuin ne kisattiin. Tämä on sarjan kolmas osa pitkältä matkalta.

Kisasivut: http://wmtboc2019.dk/

Tulokset ja väliajat: http://wmtboc2019.dk/long/official-results/

GPS-seuranta: http://sportrec.eu/ui/#1ejg3i0

Muut osat:

Sprintti (1): http://www.juha-lilja.com/blogi/2019/8/6/nuorten-mm-2019-sprintti

Keskimatka (2): http://www.juha-lilja.com/blogi/2019/8/8/nuorten-mm-kisat-2019-keskimatka

Yhteislähtökisa (4): http://www.juha-lilja.com/blogi/2019/8/9/nuorten-mm-kisat-2019-yhteislahtokisa

Viesti (5): http://www.juha-lilja.com/blogi/2019/8/11/nuorten-mm-kisat-2019-viesti

Kisan alkuosaa. Kuva: SSL/Timo Mikkola

Kisan alkuosaa. Kuva: SSL/Timo Mikkola

Tiistai oli tosiaan pitkä päivä, mutta heti keskiviikkona ajettiin pitkä matka. Tiesin, että olen hyvässä kunnossa, mutta tiesin myös, että niin ovat muutkin, eikä hyvät sijoitukset irtoaisi helpolla. Pitkän matkan maasto olisi säännöllisempi, kuin keskimatkan, mutta sieltäkin löytyisi tarkkoja paikkoja ja mittakaava tulisi olemaan paljon pienempi. Pitkillä väleillä tarvittaisiin hyvän suunnistuksen ja reitinvalintojen lisäksi myös hyvää jalkaa.

Keskiviikon lähdöt olivat myöhään, omakin vasta yhden jälkeen. Mun piti olla taas lähtökaranteenissa hetki ennen, kuin aloin lämmittelyn. Vähän ennen lämmittelyn aloittamista alkoi rankka sade, joten vedin vedenpitävän takin päälle lämmittelyn alkuun. Sade jatkui vielä lähdön aikaankin, enkä tiennyt, miten se vaikuttaisi maastoon. Ei kuitenkaan tullut kylmä missään vaiheessa ennen kisaa. Kun sain kartan näin paljon pitkiä välejä ja eteläosan tiheässä polkuverkostossa lyhyempiä välejä. Tein reitinvalinnat ykköselle ja kakkoselle, katsoin vaihtoehdot kolmoselle ja tein valinnan pidemmälle nelosvälille. Sitten aloin keskittyä ykkösväliin. Päätin mennä vasemmalta, epäröin vähän rastille lähtevän uran lähdössä, mutta löysin rastin hyvin. Huomasin, että sade ei oikeestaan maastoon vaikuttanut ja se lakkasikin aika nopeesti matkaan päästyäni. Kakkoselle menin suoraviivaisinta reittiä avoimen alueen reunaa. Kolmosrastikin löytyi helposti, vaikka oli monta mahdollisuutta päätyä väärälle uralle. Neloselle koitin löytää lyhimmän valinnan. Tässä maastossa ei paljoa kannattanut kiertää, sillä korkeuseroja ei käytännössä ollut ja urien nopeuksissakaan ei suuria eroja ollut. Rastit 5-7 oli runsasuraisemmassa osassa, missä oli paljon epäsäännöllisen mutkikkaita maastopyöräuria. Siellä piti vähän hidastaa, mutta kun pysyi koko ajan kartalla, oli suunnistus selkeää. Kasilla oli kartan kääntö. Käänsin sen jo tiellä ajaessa kasille ja näin, että 10-14 on taas tarkempaa suunnistusta, jonka jälkeen vielä pitkiä välejä maaliin. Tulin kasille ylhäältä mäestä, jatkoin rastilta alas ja ajoin ysille oikean kautta. Siinä välillä tein pienen virheen, kun lähdin tieltä oikealle yhtä uraa suunnitelmaani ennen. Tällä välillä menetin miehissä ajavan Luca Dallavallen selän, jota olin nähnyt jo nelosväliltä asti. Miehillä oli samat rastit 4-11, paitsi hieman eri seiskarasti. Siten tiesin kuitenkin vauhdin olevan ihan hyvä, koska selkä ei ajamalla karannut. Kympille ajaessa päätin ottaa geelin, jotta lopussakin vielä jaksaisi. 10-14 tosiaan tarkempaa suunnistusta ja pistin useaan kertaan jalan maahan näillä väleillä, jotta sain 1:15 000 mittakaavan kartasta riittävästi selvää. Virheet jäivät vähiin ja pieniksi näillä rasteilla, mutta suunnistuksessa tuntui kestävän ikuisuus tällä alueella. Viidelletoista kiersin tietä vasemmalta ja sitten oli taas pitkän välin aika. Tiellä ajo tuntui vähän vaisulta, mutta en mä paljon vauhdissa silti jäänyt. 16 ja 17 löyty aika sujuvasti, mutta taas piti jalkaa pari kertaa käyttää maassa. 18:lle päätin mennä oikeen kautta ja 19:lle en huomannut kiellettyjen alueiden välissä menevää tietä, joten menini niiden vasemmalta puolelta uraa. 20:lle yritin löytää taas lyhimmän reitin ja pysyttelin viivan lähellä, mutta aika mutkitteluksi se meni. Hasek löysi sillä välillä parhaan reitin oikealta. Viimeiselle rastille ajoin vähän ohi viimeisestä risteyksestä, mutta lampi vasemmalla sai mut tajuamaan, mistä piti mennä. Maalissa tulin toiseksi Steinthalin perään. Takaa tuli vielä Hasek ja Kaksonen ohi, joten lopputuloksena 4. sija, mihin saatoin olla tyytyväinen pitkällä matkalla.

Vähän ennen palkintojenjakoa alkoi taas sataa ja palkintoja jouduttiin odottamaan naisten tulosten epäselvyyden takia. Järjestäjien teltassa ei kuitenkaan onneksi kastunut. Palkinnot jaettiin lopulta vain nuorille ja miehille ja naiset saivat palkintonsa lopulta massalähdön palkintojenjaon yhteydessä. Seuraavana päivänä oli luvassa taas lepopäivä, jotta yhteislähdössä ja viestissä olisi palautuneempia urheilijoita.

Nuorten MM-kisat 2019 Keskimatka - Vuoden takaisen hopean puolustus

Tällä viikolla julkaisen sarjan, jossa kerron jokaisesta kisastani Tanskassa 28.7. - 3.8. järjestetyistä nuorten MM-kisoista. Jutut tulee päivittäin samassa järjestyksessä, kuin ne kisattiin. Tämä on sarjan toinen osa keskimatkalta.

Kisasivut: http://wmtboc2019.dk/

Tulokset ja väliajat: http://wmtboc2019.dk/middle-distance/official-results/

GPS-seuranta: http://sportrec.eu/ui/#1ejg3bn

Muut osat:

Sprintti (1): http://www.juha-lilja.com/blogi/2019/8/6/nuorten-mm-2019-sprintti

Pitkä matka (3): http://www.juha-lilja.com/blogi/2019/8/9/nuorten-mm-kisat-2019-pitka-matka

Yhteislähtökisa (4): http://www.juha-lilja.com/blogi/2019/8/9/nuorten-mm-kisat-2019-yhteislahtokisa

Viesti (5): http://www.juha-lilja.com/blogi/2019/8/11/nuorten-mm-kisat-2019-viesti

Tulossa yleisörastille. Kuva: SSL/Timo Mikkola

Tulossa yleisörastille. Kuva: SSL/Timo Mikkola

Keskimatka kisattiin Ebeltoftissa Tanskan itärannikolla tiistaina. Maanantaina oli metsämatkojen mallisuunnistus. Vaikka mä olin jo sunnuntaina kääntänyt ajatukset keskimatkalle saadakseni ne pois sprintistä, niin todellinen keskittyminen alkoi taas maanantai-iltana joukkuepalaverin jälkeen. Vanhasta kartasta sai hajua tulevasta maastosta ja karttapaloista näki, että urat oli vähän lisääntyneet. Uria oli maastossa paljon, ja korkeuserot pieniä. Taas tiesin, että kisa ratkaistaisiin suunnistuksella, eikä jalalla. Keskimatkalla, kuten kaikissa muissakin kisoissa, viestiä lukuunottamatta, oli oikokielto. Oli siis pysyttävä urilla tai oranssilla ajettavalla alueella. Erikoispiirteenä maastossa oli rakennettu maastopyöräreitti, jota merkittiin kartalla tavallisella kapealla katkoviivalla, jonka välissä käytettiin harmaata. Näin uran mutkitteleva muoto saatiin kuvattua paremmin. Maastopyöräreitit oli tuttuja kevään leiriltä ja mallisuunnistuksesta. Ne oli usein nopeita, mutta niin mutkikkaita ja kapeita, että kovaa vauhtia ei välttämättä pystynyt pitämään yllä ja karttaa oli vaikea lukea. Päätin sen takia pääosin vältellä niitä.

Aamupala ei totutusti tahtonut maistua. Yritin kuitenkin upottaa sitä ihan reilusti, sillä kisapaikalle olisi yli tunnin ajomatka ja aamupalan ja mun lähdön välissä tulisi olemaan tavallista pidempi aika. Kisapaikalle päästyä ei ollut kiirettä kasata pyörää kuljetuksesta ja laittaa sitä kisakuntoon. Kisapaikalla Eveliina kysyi, oliko tänään raivoa kisaan sunnuntain sprintin takia. Vastasin, että ei ollut, mutta Eveliina taisi odottaa toista vastausta. Mulle tämä oli kuitenkin jo ihan toinen kisa ja keskityin tähän sen mukaisesti. Uskoin saavani paremman tuloksen keskittymällä kisaan ilman turhia tunteita sprintistä ja voisin olla tyytyväinen keskimatkan tulokseen, jos onnistuisin. Ei onnistuminen kuitenkaan sprintin tulosta täysin voisi korvata.

Lähtökaranteeni meni kiinni jo hieman ennen kuin aloitin lämmittelyn. Lämmitellessä kroppa tuntui taas hyvältä. Kymmenen minuuttia ennen lähtöaikaa kutsuttiin esilähdössä ja sain GPS-laitteen. Kaarina lähti mun kanssa samalla minuutilla. Kun sain kartan, en tällä kertaa katsonut vielä kääntöpuolta, vaikka kartta oli kaksipuoleinen. Kartan kääntö ei olisi tässä kisassa niin ratkaiseva ja tiesin, että sen kääntämiseen ja lukemiseen olisi aikaa ainakin K-viitoituksen verran, kun ajettaisiin siitä uudestaan yleisörastin jälkeen. Aloin kartan saatuani keskittymään heti reitinvalintojen tekemiseen ensimmäisille rasteille. Ykköselle päätin mennä oikealta, toteutin suunnitelmani hyvin ja olin nopein sen kautta ajanut. Vasen valinta oli kuitenkin hieman nopeampi. Kakkonen ja kolmonen löytyi hyvin, neloselle ajaessa käännyin yhdestä risteyksestä liian aikaisin, ja jouduin palaamaan muutaman metrin. Ajoin myös rastista pari metriä ohi, sillä se oli kaatunut polun reunaan ja huomasin sen vasta aivan rastin kohdalla. Vitonen löytyi hyvin ja kutoselle toteutin ennen kisaa tekemääni suunnitelmaa ajamalla vähän kiertävää valintaa välttääkseni maastopyöräuria. Loppuvälistä käännyin kuitenkin liian aikaisin vasempaan, jonka seurauksena tuli muutama ylimääräinen mutka maastopyöräuraa. Seiskallekin mennessä käännyin yhtä uraa ennen suunnitelmaani, joten seiskalla en ollut enää kovin tyytyväinen kisan aloitukseen. Päätin lisätä tarkkuutta suunnistukseen. Kasille päätin pysytellä viivan lähellä, enkä lähtenyt kiertämään kaukaa oikealta. Valinnat meni lopulta aika tasoihin.

Ysin jälkeen oli viitoitettu pellon ylitys, jolla siirryttiin maaston pohjoisosaan. Pohjoisosassa oli paljon epävirallista maastopyöräuraa, eli sitä ei oltu varta vasten rakennettu, kuten eteläosan ura. Se oli ajamalla syntynyt sinne. Kahdeksan tiukkaa rastia pohjoisosassa onnistui loistavasti. Ajoin selkeitä valintoja ja tarvittaessa osasin myös hyödyntää pienempiä uria. Virheitä ei tullut. Seuraavaksi oli pidempi väli rastille 18, joka olisi maalialueella. Siinä tein kisan selkeästi suurimman virheen, kun en kartasta noteerannut keltaisella menevää kaikista suorinta uraa ja otin siten tiekierron oikealta. Siinä otin noin minuutin takkiin ja maalissa kirosin sitä. Sainpahan kuitenkin käännettyä kartan rauhassa tiellä ennen yleisörastia ja luettua loppulenkkiä.

Ajattelin, että yleisörastilla voisin kuulla jotain tietoa kisan kulusta, mutta kuulutus oli täysin hiljaa, eikä suomalaisilla katsojillakaan tainnut olla kisan kulusta paljoa tietoa. Tässä vaiheessa kisaa alkoi jalka jo vähän pehmetä kuumuudesta. Yritin silti pitää hyvää vauhtia yllä ja onnistuinkin siinä aika hyvin. Kiihdytyksissä ei kuitenkaan ollut enää terävyyttä. Loppulenkin suunnistus meni aika lailla virheittä. Maaliin tullessa mulla ei ollut sijoituksestani mitään hajua. En saanut maalikuulutuksesta taaskaan mitään selvää. Lopulta näin tulosliuskasta, että siinä luki 1. sija. Tiesin kuitenkin, että takaa tulisi taas ainakin kolme kovaa, jotka voisivat mennä edelle ja tiesin tehneeni virheen yleisörastille. Steinthal oli seuraava lähtijä mun jälkeen ja tulikin kohta maaliin. Voitin hänet 20 sekunnilla. Sitten pitikin odottaa vähän kauemmin muita. Lopulta Hasek oli ainoa, joka tuli mun eteen. Ensin luulin, että voitto meni 18-välin reitinvalinnassa. Asian tarkistettuani kuitenkin huomasin, että ero oli suurempi. Se oli oikeastaan helpotus, että siihen virheeseen ei mennyt yhtään sijoitusta. Saatoin olla tyytyväinen, että pystyin uusimaan viime vuoden kakkossijan keskimatkalla ja olin iloinen tuloksesta.

Palkintojenjako järjestettiin Jylland-laivalla, joka on yksi maailman suurimmista puisista sotalaivoista ja ainoa nykypäivään säilynyt höyryfregatti. Se kulki siis sekä purjeilla, että höyrykoneella. Nyt se oli kuitenkin tylsän tukevasti maanpinnalla. Siitä huolimatta horjahdin noustessani palkintokorokkeelle, joka oli nostettu laivan sillalle parin metrin korkeuteen kannelta. Luulin hetken, että pudotan takanani olleen mainosseinänkin itseni mukana sillalta alas, mutta onneksi seinä oli sen verran tukevasti kiinni, että molemmat pysyttiin pystyssä. Palkinnot saatiin jaettua ennen rankkasadetta, joka iski automatkalla majoitukseen. Päivä oli pitkä ja takaisin kämpillä oltiin kuuden aikaan. Sitten pitikin enää syödä ja kohta alkaa valmistautua seuraavan päivän pitkään matkaan.

Palkintojenjako. Juha Lilja (hopeaa), Jan Hasek (kultaa), Thomas Steinthal (pronssia). Kuva Foto Burmann/Rainer Burmann

Palkintojenjako. Juha Lilja (hopeaa), Jan Hasek (kultaa), Thomas Steinthal (pronssia). Kuva Foto Burmann/Rainer Burmann




Nuorten MM-kisat 2019 Sprintti - Tuloslistan kärjestä pohjalle

Tällä viikolla julkaisen sarjan, jossa kerron jokaisesta kisastani Tanskassa 28.7. - 3.8. järjestetyistä nuorten MM-kisoista. Jutut tulee päivittäin samassa järjestyksessä, kuin ne kisattiin. Tämä on sarjan ensimmäinen osa sprintistä.

Kisasivut: http://wmtboc2019.dk/

Tulokset ja väliajat: http://wmtboc2019.dk/sprint/official-results/

GPS-seuranta: http://sportrec.eu/ui/#1ejg2uj

Muut osat:

Keskimatka (2): http://www.juha-lilja.com/blogi/2019/8/8/nuorten-mm-kisat-2019-keskimatka

Pitkä matka (3): http://www.juha-lilja.com/blogi/2019/8/9/nuorten-mm-kisat-2019-pitka-matka

Yhteislähtökisa (4): http://www.juha-lilja.com/blogi/2019/8/9/nuorten-mm-kisat-2019-yhteislahtokisa

Viesti (5): http://www.juha-lilja.com/blogi/2019/8/11/nuorten-mm-kisat-2019-viesti

Sprintin loppuradalta. Kuva: Jean-Charles Lalv

Sprintin loppuradalta. Kuva: Jean-Charles Lalv

Kisat alkoivat sunnuntaina 28.7. sprintillä aivan Viborgin keskustassa. Lauantaina ajettiin sprintin mallisuunnistus, joka viikon kisoista poiketen, oli surkea. Rasteja oli keltaisella alueella, vaikka oikominen oli kielletty, kartalla keltainen olikin välillä tiheä puska ja rakennukset oli mustia ja niitä ei tahtonut erottaa mustista teistä. Mallisuunnistuksesta ei siis paljon hyötyä ollut ja lähinnä se piti unohtaa ennen kisaa. Varsinainen sprintti oli onneksi hyvin järjestetty.

Mun valmistautuminen alkoi kunnolla joukkueen iltapalaverin jälkeen, jossa käytiin läpi aikatauluja ja tärkeimpiä asioita kisasta sekä muita huomioita, mitä ratamestari ja järjestäjät joukkueenjohtajille oli kertonut. Olin hieman valmistautumista tehnyt jo kotona, mutta en erityisen paljoa. Taktiikan kisaan olin kuitenkin jo päättänyt. Tiesin, että kisa ratkaistaisiin suunnistamalla, eikä jalalla. Lähtisin terävästi K-pisteelle, jonka jälkeen rauhottaisin vauhdin, suunnistaisin tarkasti noin kaksi rastia, riippuen välien pituudesta ja sitten lähtisin iskemään kunnolla myös fyysisesti. Alueesta ei ollut tehty suunnistuskarttaa ennestään, joten piti tyytyä muihin karttoihin keskustasta. Alueelle pääsi Street VIewin avulla ja illalla katselin etenkin Jussin linkittämiä viistoja ilmakuvia keskustasta (https://skraafoto.kortforsyningen.dk/oblivisionjsoff/index.aspx?project=denmark&lon=9.40556036&lat=56.44849663). Ilmakuvista katsoin mm. oletetun maalin ympäristöä ja mahdollisia tulosuuntia sinne. Lisäksi katsoin tarkemmin muutamia kohtia, jotka olivat jollain tavalla poikkeavia peruskaavasta. Nukkumaanmenon jälkeenkin tarkistin vielä ainakin pariin kertaan puhelimesta mieleen tulevia asioita, jotka saattaisivat auttaa seuraavana päivänä. Uni ei tullut helposti, sillä kisa pyöri mielessä. Se ei kuitenkaan mua haitannut, sillä olen huomannut, että edellisen yön unet vaikuttavat seuraavan päivän suoritukseen yllättävän vähän. Enemmänkin olin tyytyväinen, että keskittyminen oli ainakin oikeassa asiassa. Kävin mielessäni kisan eri kohtia läpi uudelleen ja uudelleen. Etenkin kuvittelin sujuvaa suunnistamista, kartan ennakoivaa lukemista ja maaston kaukaa havainnointia, jotta suunnistus pysyisi edellä. Lisäksi kävin mielessäni rastilla käyntiä, viimeiselle rastille sekä maaliin ajamista ja kartan kääntöä, sillä kartta tulisi olemaan kaksipuoleinen. Tein myös suunnitelman viimeiselle minuutille ennen lähtöä, jolloin saisin kartan.

Unikin lopulta tuli ja aamulla heräsin kohtuullisen virkeänä. Tuttuun tapaan aamupala upposi huonosti kisa-aamuna, mutta hiljalleen sain syötyä riittävästi. Sitten palasin huoneeseen lepäämään vielä hetkeksi. Esilähtö oli alle 500 metrin päässä majoituksesta, joten sinne pääsisi lähtemään suoraan huoneesta pyörällä ja maaliintulon jälkeen saattoi palata takaisin kämpille. Tavaroita ei siis kisaa varten tarvinnut pakata. Lepäämisen jälkeen aloin keräämään kisassa tarvittavia tavaroita ja laitoin kisa-asun päälle. Laitoin karttatelineen ja numeron pyörän tankoon ja rasvasin ketjut. Lähdin pyörällä kisapaikalle noin 50 minuuttia ennen lähtöaikaa. Kävin katsomassa esilähdön, jonka jälkeen lähdin verryttelemään. Lähtökaranteeni sulkeutui vasta minuuttia ennen, kun mut kutsuttaisiin esilähtöön, joten saatoin lämmitellä missä tahansa, kunhan en kisa-alueelle mennyt. Laitoin keulan lukkoon kisaa varten ja ajoin pyörätietä yhteen suuntaan melko pitkään. Takaisin käännyttyäni otin teräviä vetoja ylämäkeen, jotta saisin vähän happoja jalkoihin. Pidin kovaa vauhtia hetken ja sitten palauttelin vedosta. Kroppa tuntui hyvältä ennen kisaa, joten oli helppo lähteä kisaamaan. Lopulta kisassa fysiikalla olikin vain vähän merkitystä mun suorituksessa, sillä suuren osan ajasta vauhtia rajoitti ainoastaan suunnistus. Vartti ennen lähtöä ajoin vielä muutamia kierroksia karanteniauleella ennen kuin siirryin esilähtöön. Esilähtö oli 10 minuuttia ennen lähtöaikaa. Siinä sai GPS-laitteen ja pienen karttapalan, jossa oli reitti lähtöön. Lähtöön mentiin portaat ylös, liikennevaloista risteyksen yli ja pientä ylämäkeä parin mutkan taakse lähtöpaikalle. Sinne päästyäni totesin lähdön olevan kirkon vieressä, joten sen paikantaminen kartalta tulisi ainakin olemaan helppoa. Palasin hieman takaisin esilähtöön päin ja pysähdyin useaan kohtaan vertaamaan maastoa ja annettua karttapalaa toisiinsa saadakseni hyvän kuvan kartan kuvauksesta. Kovin kaukaa ei voinut maastoa verrata karttaan, sillä kartta oli tiukasti rajattu reitin reunoilla, mutta aika hyvän kuvan kartasta silti sai. Pari minuuttia ennen kutsumista laitoin lähtökartan keräykseen ja aloin keskittyä kisaan. Kertasin, mitä tekisin mallikartan kohdalla ja minuutti ennen lähtöä, kun saisin kartan sekä musitutin itseäni taktiikasta, jonka kisaan olin päättänyt.

Kolme minuuttia ennen lähtöä kutsuttiin lähtökarsinaan ja kaksi minuuttia ennen pääsi katsomaan kisakarttaa. Paikansin kartasta ensin lähtöpaikan ja hahmotin, miten päin kartan tulisi olla. Katsoin kartasta pari kohtaa, jotka olin edellisenä iltana ilmakuvia katsoessani päättänyt. Halusin selvittää ennen lähtöä, miten ne oli kartalle kuvattu. Lisäksi katsoin, missä olisi kiellettyjä alueita ja luin oletetun maalin paikan ja sinne olettamani tulosuunnan. Noin 15 sekuntia ennen kartoille siirtymistä siirryin karsinan etuosaan, katsoin mistä ottaisin kartan ja kertasin, mitä tekisin sen saatuani. Tarkistin kompassista pohjoisen ja tarkistin, että karttatelineen muovi aukeaa oikeaan suuntaan.

Minuutti vaihtui tasaan ja polkaisin kartan luo. Nappasin sen käteeni ja ensimmäisenä etsin lähtöpaikan kartalta. Sen löydettyäni selvitin, miten päin kartta tulisi kääntää, jotta se tulisi telineeseen samoin päin, kuin ennen kääntöä. Kääntöpuolelta katsoin myös nopeasti sen puolen ensimmäisen rastin sijainnin. Sitten käänsin ensimmäisen puolen kartasta esiin, asetin kartan telineeseen ja suljin muovin. Luin ykkös- ja kakkosvälin tarkasti ja huomasin, että kolmosväli olisi selkeämpää ajoa. Mielessäni jopa vähän tuuletin, sillä se sopi taktiikkaani täydellisesti. Tein alustavan reitinvalinnan kolmoselle, jonka jälkeen oli n. 10 sekuntia jäljellä. Siirsin keskittymiseni täysin ykkösvälin ja siihen, mitä tekisin K-pisteen jälkeen.

Lähtökello piippasi lähdön merkiksi ja otin terävillä polkaisuilla hyvän kiihdytyksen K-pisteelle, jotta kisa lähtisi fyysisesti hyvin liikkeelle heti alusta ja ajatus kääntyisi täyteen kisamoodiin viimeistään siinä vaiheessa. K-pisteeltä vasemmalle käännyttyäni rauhoitin vauhdin ja keskityin suunnistukseen täydellisesti. Ykkönen löytyi helposti ja jatkoin rastilta sujuvasti kohti kakkosta. Parkkipaikka ennen kakkosta näytti vähän odottamaani erilaiselta, mutta nopeasti hahmotin sen ja tiesin, mistä puskien välistä kakkonen löytyisi. Kakkoselta jatkoin suoraan, porttikongista ulos ja kävelykadulle, jota sen keskellä olleet suihkulähteet oli vähän kastellut. Lähdössä tekemäni suunnitelma kolmoselle näytti vieläkin hyvälle, joten siinä lähdin taktiikkani mukaan iskemään jalalla. Suunnistus jatkui siitä sujuvana, pystyin tekemään reitinvalinnat ajoissa ja suunnistamaan ennakoiden. Kympillä pistona käydessäni taisin nähdä jo eteeni lähteneen itävaltalaisen tulevan vastaan. Sitten tulikin mun kisan ratkaiseva väli.

Matkalla rastille 11 luin moneen kertaan, olisiko ennen rastia pihan läpi oikaisu sallittu ja tulin tulokseen, että se on sallittu. Tullessani aidalle ennen rastia 11 heräsi epäilys, sillä aita oli aika korkea ja rastin taso aidan takana taisi olla vielä vähän alempanakin tasoa, jolta tulin. Hetken mielessäni epäröityäni vauhtia kuitenkaan hidastamatta totesin, että nyt taistellaan maailmanmestaruudesta. Aioin mennä aidasta yli, sillä olin aiemmin lukiessa jo päätynyt siihen, että se olisi sallittu. Ajattelin, että jos se on sallittu, olen maalissa maailmanmestari. Jos se on kielletty mut hylätään, mutta se olisi iha sama kuin että häviäisin mestaruuden palaamalla takaisin, vaikka saisinkin hopeaa tai pronssia. Tässä kisassa mua kiinnosti vain mestaruus. Niinpä nostin pyörän aidan yli ja taisin vähän pudottaa sen toiselle puolelle. Hyppäsin itse perässä yli, nousin takaisin pyörän päälle ja jatkoin matkaa.

Rastilla 12 oli kartan kääntö. Suoraan menevä musta tie maastoutui kartalla rakennuksen reunaan niin hyvin, että en huomannut sitä, vaan ajoin vasemmalta. Kartta olisi pitänyt tässä vaiheessa jo kääntää, mutta en sitä siinä tilanteessa huomannut tehdä, kun keskityin vain maaston havainointiin. Rastille tullessa pysähdyin, käänsin kartan ja laitoin telineen kiinni yhdeltä reunalta. Siinä kohtaa taisin ohittaa eteen lähteneen itävaltalaisen, jolla kartan kääntö kesti kauemmin. Tiesin jo valmiiksi, että lähtösuunta rastilta olisi takaisin tulosuntaan, sillä muistin seuraavan rastin sijainnin katsottuani sen lähdössä. Mustalla tiellä matkalla rastille 13 irtosora oli aika liukasta, sillä renkaissa oli reilut paineet asfalttia varten. Rastille 14 ehkä vähän huono reitinvalinta, kun olin lukenut sen niin nopeasti ja oli helppo lähteä vaan takaisin tuttuun tulosuuntaan. Rastille 16 luin, että viimeinen oikea käännös tulisi kaikkien rakennusten jälkeen, mutta kun käännyin viimeisen kulmalta oikealle, olikin edessä autoramppi parkkitasolle, mitä en odottanut. Nopea vilkaisu taakse ja karttaan ja huomasin, että olisikin pitänyt mennä portista ennen pientä viimeistä rakennusta, jota en kartalta ollut huomannut. Niinpä kymmenen metriä takaisin ja portista sisään. Piha näytti vähän erilaiselta, mitä odotin, mutta äkkiä hahmotin sen oikein. Loppu olikin sitten aika selkeää, varsinkin rastin 18 jälkeen. Niinpä kohta edessä oli enää viimeinen rasti ja loppusuora. Loppuviitoituksella oli aika tiukkaa vasenta mutkaa, mutta maaliin kääntyessä pystyi kanttaamaan matalaan rotvallinreunaan, jolloin pidosta ei enää tarvinnut huolehtia.

Maalissa laskin pääni hetkeksi karttatelineelle ja tasasin hengitystä. Katsoin nopeasti, oliko aidan ylitys ennen rastia 11 sallittu, mutta en vieläkään päässyt siitä ihan varmuuteen ja kohta karttakin vietiin multa jo pois. Yritin kuunnella kuulutukseta tuloksia, mutta en saanut selvää puhuttiinko siellä mun ajasta mitään. Tulosliuskasta kuitenkin kohta näin, että olin tehnyt kärkiajan ja pian kuulin Tomilta, että se oli jopa 1,5 minuuttia sen hetkistä kakkosta parempi. Tiesin, että takaani lähti ainakin kolme mahdollista kilpailijaa, jotka voisivat tulla vielä ohi. Kukaan ei kuitenkaan aikaani peitonnut, vaan lähimmäksi päässyt Thomas Steinthalkin jäi mulle 5 sekuntia.

Kisakartassa harmaa näytti huomattavasti tummemmalta, kuin näytöllä.

Kisakartassa harmaa näytti huomattavasti tummemmalta, kuin näytöllä.

Kohta lähdettiin takaisin kämpille suihkuun ennen kukitusta. Takaraivossa oli pelko hylkäämisestä. Suihkun jälkeen sängyssä otin vihdoin kännykän esiin ja avasin GPS-seurannan. Kelasin heti rastille 11 ja näytöltä sen selkeästi näki, että kielletyllä harmaalla merkillä ylittämäni aita oli merkitty. Siispä totesin Teemulle yläsängystä, että ei musta sitten tullutkaan maailmanmestaria. Tiesin, että ei ollut enää mitään mahdollisuutta saada tulosta hyväksytyksi. Kohta lähdettiin takas kisapaikalle kukitusta varten. Halusin käydä varmistamassa, että mut hylätään ennen kukitusta, eikä tarvitsisi käydä kukkia hakemassa tietäen, ettei ne mulle kuulu. Kisapaikalla sillä hetkellä toisena ollut Steinthal tuli vastaan ja onnitteli. Kerroin kuitenkin, mitä oli käynyt, näytin GPS-jäljen ja onnittelin häntä maailmanmestaruudesta. Thomas auttoi mut löytämään kilpailunjohtajan ja matkalla myös Jan Hasek tuli onnittelemaan. Näytin hänellekin GPS-jälkeni ja onnittelin hopeasta. Kun lopulta löydettiin kilpailunjohtaja, tiesi hän jo oiostani ja homma oli sillä selvä. Niin putosin tuloslistan kärjestä pohjalle.

Tapahtunut alkoi harmittaa yhä enemmän päivän edetessä. En saisi sprintistä kunnolla revanssiakaan, sillä se oli niin erityyppinen metsämatkoihin verrattuna. Yritin kuitenkin siirtää ajatukseni tiistain keskimatkaan. Välillä se onnistui, välillä ei. Ajattelin, että kisojen jälkeen ehtii harmitella ihan riittävästi, jos siltä vielä tuntuu. Teemukaan ei ollut tyytyväinen omaan suoritukseensa sprintissä. Yhdessä vaiheessa iltapäivää päätettiin, että enää ei puhuta toistemme kanssa sanaakaan sprintin suorituksista, vaan keskitytään keskimatkaan. Iltaa kohden ärsytys sitten laantui ja ajatukset olivat lopulta tulevissa kisoissa.

Jos loppuun vähän jossitellaan, niin jos olisin heti alunperin päättänyt kiertää rastille 11, olisin todennäköisesti maailmanmestari. Jos olisin kuitenkin aidalle jo ajettuani todennut, että en mene yli ja lähtenyt kiertämään, olisin ollut todennäköisesti pronssilla. Niinpä, tietenkin tilanteesta silloin kisassa mitään tietämättä, olin täysin oikeassa ajatellessani, että jos menen yli, olen nopein ja jos lähden kiertämään olisi se ollut ihan yhdentekevää olla pronssilla, jos olisikin käynyt ilmi, että aidan olisi saanut ylittää ja olisin sillä voittanut. Tuskin mitään tekisin toisin toisellakaan kerralla, sillä toimin parhaan sen hetkisen tietoni mukaan ja luotin itseeni siinä tilanteessa. Kisatilanteessa päätökset on pakko tehdä nopeasti.

Kausi 2018

MM-sprintti

MM-sprintti

Pyöräsuunnistuskausi ja suunnistuskausi päättyivät ja kauteen voin olla tyytyväinen.

Parhaat hetket oli elokuun alussa Itävallassa, pyöräsuunnistuksen nuorten MM-kisoissa. Tiesin, että onnistuneilla suorituksilla on mitali mahdollinen ja kaksi mitalia kotiin toinkin. Keskimatkalta hopeaa ja sprintistä pronssia. Keskimatka vaati tarkkaa suunnistusta ja siinä onnistuin hyvin koko kisan ajan. Kun myös ajo kulki hyvin loppuun saakka, pystyi maalissa olla tyytyväinen suoritukseen. Sprintti ajettiin armeijan kasarmialueella, jossa onnistuin pitämään suunnistuksen riittävän edellä, jolloin vauhti pysyi kovana koko suorituksen ajan. Näin pystyi taas olla maalissa tyytyväinen.

Nuorten EM-kilpailut pidettiin kesäkuun lopussa Unkarissa. Edeltävän viikon flunssa vei parasta iskua kisoista. Sain silti ihan hyvät suoritukset sprintissä ja keskimatkalla, mutta molemmissa yksi virhe pilasi kisan. Kisat päättäneessä viestissä ajettiin kuitenkin mestaruuteen, joten ihan tyhjin käsin ei kotiin tarvinnut lähteä.

Suunnistuskisoja ehdin käydä vähemmän kuin aiempina kausina. Suunnistus onnistui kuitenkin usein hyvin, varsinkin suoritusten määrään nähden. Valitettavasti juoksu ei silti aina kulkenut toivotusti, kun suurimman osan reeneistä ja kisoista tein pyörällä. Hyviin kisoihin lukeutuu mm. SM-keskimatka, jossa olin 11.

EM-keksimatka

EM-keksimatka

Ensi kaudella päätavoitteet ovat pyöräsuunnistuksen nuorten MM-kisoissa Tanskassa heinä-elokuun vaihteessa. Sitä ennen ainakin talven harjoituskausi kuluu Santahaminan urheilukoulussa varusmiespalvelusta suorittaessa.

Kuluneesta kaudesta lisää löydät facebookista. Sinne päivitän myös tulevia kuulumisia.

Kiitos kaikille, jotka ovat mahdollistaneet urheilemiseni!

Talven ja kevään leirejä

Kuukauden ajan ollaan jo kevättä eletty, ja kisakausi on kohta kunnolla alkamassa. Harjoittelu on sujunut hyvin, ja leirejä on ollut tavallista enemmän. Tammikuun lopussa olin pysu-maajoukkueen kanssa leirillä Kuopiossa, ja maaliskuun alussa oltiin vähän pidempään leireilemässä Portugalissa. Pääsiäisenä oli Pyrinnön perinteinen pääsiäisleiri, joka tällä kertaa järjestettiin Ahvenanmaalla.

Kuopiossa oltiin 28.–31.1. Siellä keli oli mukavan talvinen, vaikka samaan aikaan Tampereelta taisikin sulaa lähes kaikki lumet loskaksi. Lämpötila pysyi koko leirin ajan hieman alle nollassa, joten lumet eivät päässeet sulamaan. Leirillä ajettiin pysu-harjoituksia ja yks pitempi lenkki, joka mulla ja Jesperillä oli vähän yli 100 km. Myös säbää käytiin pelaamassa. Suurin osa ruokailuista syötiin Puijon tornissa, jossa ruoka oli kyllä hyvää, mutta annokset vähän turhan hienoja ja pieniä urheilijoille.

Keskiviikkona 2.3. lähti lento Portugaliin, josta palattiin 13.3. Pyörät kulki koneen ruumassa, ja paikanpäällä niitä kuljetettiin kahdessa vuokrapakussa. Majoitus oli hotellissa pienessä Luso-nimisessä kylässä parisataa kilometriä Lissabonista pohjoiseen, n. 30 km merenrannasta. Leiri oli aivan tulevan kesän arvokisojen maastojen vieressä. Torstaina tehtiin pysu-reeni ja perjantaina sateisessa säässä ajettiin vähän pidempi lenkki. Yksi porukka jouduttiinkin hakemaan autolla kylmän sään takia. Lauantaina ja sunnuntaina oli vuorossa pysu-kisat. Lauantaina keskimatka ja sunnuntaina pitkä matka. Molemmat kisat meni omalta osalta hyvin, ja lauantaina voitin 40 minuutilla ja sunnuntaina 30 minuutilla. Meidän sarjassa matkat oli vähän hassusti, ja keksimatkan ja pitkän matkan ratojen pituudessa ei ollut eroa lähes ollenkaan. Kaiken lisäksi keskimatkan kisassa matkaa kertyi enemmän kuin pitkällä matkalla. Maanantaista torstaihin oli järjestetty leiri, johon kuului useita hyviä pysu-reenejä. Leirille osallistui pyöräsuunnistajia useista eri maista. Loppuleiri ajettiin omatoimisesti halutun mittaisia lenkkejä. Leirin aikana lämpötila oli 10–15 astetta, ja suurimmaksi osaksi oli aurinkoista, vaikka kyllä joinain päivinä satoikin. Maasto oli koko ajan kurasta, joten onneksi hotellilla oli hyvä mahdollisuus pyörän pesuun.

Pitkäperjantaina lähes 70 pyrintöläistä lähti bussilla ja muutamalla henkilöautolla pääsiäisleirille Ahvenanmaalle. Majoitus oli Eckerössä Käringsundin leirintäalueella kuuden hengen leirintämökeissä. Maasto oli lumetonta lukuun ottamatta joitain lumilänttejä, joihin ei kovin usein kuitenkaan osunut. Avokalliomaastoissa suunnistettiin yhteensä kuusi suunnistusreeniä. Heti ensimmäisessä reenissä suunnistus lähti kulkemaan hyvin, ja kaikissa muissakin reeneissä, paitsi yöreenissä, lippu löytyi sujuvasti. Tänä talvena suunnistusharjoitukset on jäänyt vähän vähemmälle, mutta onneksi kuitenkin on suunnistustaito vielä tallella.

Sekä Portugalin, että Ahvenanmaan kartat löytyvät uudesta kartta-arkistostani osoitteesta juha-lilja.com/kartat. Sinne lisäilen myös tulevia karttoja.

 

Viime kaudesta

Ensimmäiseksi ajattelin kirjoittaa hieman kuluneesta kaudesta.

Talvella tajusin ensimmäisen kerran, että mun kannattaa ehdottomasti pyrkiä alle 17-vuotiaiden pysu-EM-kisoihin ja alle 20-vuotiaiden MM-kisoihin. EM-kisoihin pääsystä olin jo aika varma, mutta en halunnut pitää sitä silti itsestäänselvyytenä. Kevään katsastus meni kuitenkin hyvin, ja pääsin kisoihin. 

Kuva: Elina Erkkilä

Kuva: Elina Erkkilä

EM-kisat oli Portugalissa 5.–14.6. Olin alle 17-vuotiaiden sarjassa, jossa oli vähän yli 30 kilpailijaa. Eka kisa siellä oli epävirallinen sekaparisprinttiviesti. Se meni multa hyvin paria virhettä lukuunottamatta. Mun pari oli Jutta Nurminen. Molemmat joukkueesta ajoi kaks osuutta, ja mun ensimmäisellä osuudella tein osuuspohjat. Oltiin 4. Seuraava kisa oli sprintti. Tein tässäkin muutaman virheen, mutta pystyin pitään vauhdin riittävän kovana loppuun asti, ja se riitti pronssiin. Myös keskimatkalla tein joitain virheitä ja jäin myös korkeuserojen takia, mutta olin kuitenkin 5. Pitkällä matkalla tein pari vähän isompaakin virhettä enkä saanut itestäni oikeen kaikkea irti. Tällä matkalla olin 12. Viestissä Lauri Ketola, minä ja Eerik Nurminen oltiin toisia. Tein yhen huonon reitinvalinnan, ja Venäjä pääsi sen takia karkuun. Maalissa oltiin kolmansia Ranskan ja Venäjän ollessa maalissa ennen, mutta Venäjä hylättiin lähdössä pyöräilemisen takia, kun olisi pitänyt juosta pyörän kanssa vähän matkaa. Saimme siis hopeaa.
    Kokonaisuudessaan reissu oli hyvä, ja kokemusta tuli paljon. Samaan aikaan Portugalissa oli alle 20-vuotiaiden ja pääsarjojen kisat, joten opin vanhemmilta ja kokeneemmilta mukana olleilta paljon.

Kesällä oli MM-katsastukset Jyväskylässä. En ollut yhtään varma, voinko päästä MM:iin, koska sielä on sarja vain alle 20-vuotiaille, mutta yritin kuitenkin. Lauantaina oli keskimatka ja sunnuntaina pitkä matka. Keskimatka meni itseltäni hyvin, ja tuloksetkin näytti yllättävän hyviltä. Sunnuntai ei mennyt kovin hyvin, mutta riittävän hyvin, sillä pääsin MM-kisoihin.

MM-kisat oli Tsekissä 14.–23.8. Sarjassa oli yli 60 osanottajaa. Odotukset ei sijoitusten osalta ollu kauheen korkeella, koska olin vanhimpia kilpailijoita neljä vuotta nuorempi. Keskimatkalla keli oli märkä, koska melkein koko päivän satoi vettä. Tein aika paljon virheitä ja olin 38. Sprintti meni hyvin, ja siinä en jääny ajamalla niin paljoa, kun pidemmillä matkoilla, joilla oli myös enemmän korkeuseroja. Sprintissä olin 15. Pitkällä matkalla suunnistus meni myös hyvin, ja ero tuli melkein pelkästään vauhdista, mutta myös joistakin reitinvalinnoista. Olin 31. Viestissä olin Suomen kakkosjoukkueessa Aleksi Rantalan ja Eerik Nurmisen kanssa. Olin toisella osuudella ja tein aika paljon virheitä. Maalissa oltiin 4., mutta virallisissa lopputuloksissa meidät hylättiin, koska Suomen ykkösjoukkue oli meitä parempi.
    Tämä reissu oli enemmänkin kokemuksen hakemista, ja sitä tulikin taas hyvin lisää.

Nyt palaan vähän ajassa taaksepäin ja kerron nopeesti O-Ringenista, joka oli MM-katsastusten ja MM-kisojen välissä. Vähän ennen reissuun lähtöä murjoin nilkan ultimatea pelatessa, joten ainakaan suunnistuskisojen juokseminen ei ollu edes ihan varmaa. Ajattelin kuitenkin lähteä, koska ajattelin ainakin pysut ajaa. Ekana kisapäivänä kuitenkin jalka tuntu riittävän hyvältä, ja juoksin kaikki kisat läpi. Jalka kuitenkin haittas juoksuvauhtia aika paljon, joten sijoitukset ei kovin hyviä ollut. Pysussa jalka ei kuitenkaan haitannu, joten pystyin ajaan ne täysillä. Pysu-kisoja oli valitettavasti vaan kolme. Voitin kaks ekaa aika reilusti ja viimeseen takaa-ajolähtökisaan mulla oli hyvä etumatka muihin. Viimenen kisa ei mennytkään ihan hirveen hyvin, enkä ollu nopein, mutta etumatka riitti silti selvään voittoon.

Syksyn SM-kisat meni pysussa hyvin ja suunnistuksessa kohtuullisesti. Keskimatkalla sain 2 minuuttia edellä lähteneen pahimman vastustajan Eerikin kiinni jo kolmosella, mikä oli ihan helpottavaa, mutta en silti ruvennu hidasteleen. Pummasin ihan lopussa motocrossradalla, ja Eerik tuli vähän mua ennen maaliin, mutta voitin kisan silti yli minuutilla, kun Eerik oli toinen. Pariviestissä en tehny montaa virhettä ja tulin ekalta osuudelta kärjessä vaihtoon. Antti Paasi piti kärkipaikan toisella osuudella, ja oltiin loppuun asti kärjessä ja voitettiin lopulta aika reilusti.

Kuva: Jari Yli-Hietanen

Kuva: Jari Yli-Hietanen

Sprintti meni hyvin – tai niin luulin, mutta yhden reitinvalinnan olin kattonu niin huonosti, että hävisin sillä välillä puoli minuuttia Eerikille. Eerik voitti mut neljällä sekunnilla, ja mä olin toinen... Pitkä matka kuitenkin korjas tilannetta, ja sain taas kiinni Eerikin, joka tällä kertaa oli lähtenyt kolme minuuttia mua ennen. Maalissa olin Eerikkiä kolme minuuttia ennen, ja Eerik oli toinen, joten voitin kisan yli kuudella minuutilla. Se vei vähän edellisen päivän ärsytystä pois, mutta olis silti neljä kultaa ollu kiva.

Suunnistuksessa kevään keskimatka Ikaalisissa ei mennyt kovin hyvin, vaikka pääsinkin karsinnan ja finaalin välissä saunassa ja poreammeessakin käymään :). Syksyllä oli mulle parempien matkojen, pitkän matkan ja erikoispitkän matkan vuoro. Pitkä matka lähti ihan hyvin alkuun, mutta neloselle tein viiden minuutin virheen, ja kisa kaatu siihen. Seuraavat kisat oli sprintti ja viesti. Sprintti jalkasin ei oo ihan sitä ominta juttua, mutta kyllä sekin menettelee. Olin lopputuloksissa jossain 20:n paikkeilla. Viestissä mä olin meidän joukkueessa alottajana, ja se menikin hyvin alussa. Nelosella olin kärjessä, mutta sitten en huomannut yhtä reitinvalintaa ja lähdin menemään huonoa reitinvalintaa. Vitosella iso letka sai mut kiinni, ja joitain oli jo edelläkin. Lopun tulin ihan hyvin ja tulin maaliin ihan hyvällä sijoituksella. Seuraavaksi lähti Akseli Kauppi, joka anto kartan Miska Saarnijoelle, joka toi meidän joukkueen yhdeksäntenä maaliin.

Viimeisenä SM-kisana oli erikoispitkä, jota olin tossukisoista odottanut eniten. Tykkään yhteislähdöistä ja pitkistä matkoista, joten ep on paras. Alussa ylitettiin tie, josta kaikki lähti lähes samasta kohdasta. Kuitenkin yks letka lähti vähän oikeelle ja toinen vasemmalle. Mä menin suoraan ja olin ykkösellä ihan kärkipäässä. Kakkoselle menin vähän eri reittejä kuin iso letka ja tulin rastille aivan letkan kärjessä. Kolmoselle menin myös vähän eri reittejä ja tulin rastille kärkipäässä. Kolmosen jälkeen piti mennä iso jyrkänne alas, ja lähdin alas vähän ennen muuta letkaa ja tulin polulle letkan eteen. Neloselle tulin taas letkan kärkipäässä, ja siitä lähti salmiakki. Ensimmäisellä lenkillä tein pari pientä virhettä, ja kun olin kiertänyt molemmat lenkit, kärkiletka oli jo mennyt edellä. Lopun menin aika rauhassa, koska muita ei paljoa näkynyt. Lopussa mentiin Matias Salosen kanssa aika samaa vauhtia, mutta loppukiri irtos sen verran hyvin, että jätin Matiaksen kymmenenneksi ja olin 9.

 

Alta voit tilata uutiskirjeen, jotta tiedät aina, kun julkaisen uuden blogikirjoituksen.